Tasapaksua porukkaa

Nyt on sitten säiden suosiessa antauduttu ulkoilun iloihin, ja nautittu ulkoilusta jo pari kertaa päivässä aina ennen ruokailua. Kaikki tietävät kuinka nälkä ulkoilmassa tulee, ja se toimii samoin myös pieniin koiranpentuihin. Allaolevat kuvamateriaalit ovat eiliseltä, mutta tänään jo huideltiin pihalla sellaisella volyymillä ettei kuvaaja olisi välttämättä perässä pysynyt. Jos Fonzie taisi olla ensimmäinen rohkelikko joka meni saunan alle vähän tutustumaan paikkoihin, tänään sieltä sai jo huudella pois montaa muutakin vuoron perään. Se on ihan hauska pieni ääni, mikä tohkeissaan juoksevista koiranpennuista lähtee.  Taitaa ulkoilu olla mieluisaa, kun tänään ei porukkaa enää tarvinnut kantaa ovelle, vaan kun avasin portin ja huutelin, tuli sieltä melkein koko jengi samantien ovelle , olikohan se Felicia joka vähän eksyi ja piipitteli makuunhuoneessa viimeisenä. Takaisin sisälle heitä onkin sitten jo hankalampi saada, kun oven avaan säntää sisään ensin aikuisväestö ja hyvässä lykyssä pari pentuakin, muita saakin sitten huudella, ja aina ovea avatessa pitää varansa montako sieltä tulee paluupostissa pihalle. Plus ja miinuslasku on ihan hyvä tässä!

Ulkoilun jälkeen temmelletään sitten hetki eteisessä, sieltä löytyy kaikkea jännää kampetta kengistä kaikkeen muuhun. Pienet koirat ovat kutakuinkin samanlaisia kuin ihmislapsetkin, ne parhaat lelut ovat hyvin yksinkertaisia eivätkä leluja ensinkään. Edellinen pentue repi riemuissaan eteiseen unohtuneen vesisaavin sankaan kiinnitettyä kaulapantaa, pitäisi varmaan sama kaulapanta kiinnitellä johonkin että taas sitä saataisiin kiskoa...

Finn tykkää laatikkoleikeistä

Sitten syödään. Taustalta kuuluva mouruaminen on lähtöisin arvon mammakoirasta, joka ei suinkaan kaipaa portin taakse suljettujen junioreidensa luo, vaan kadehtii ja himoitsee näiden ruokaa! Olenkin jo ottanut huomioon sen ruokinnassa nämä luontaisedut, pentujen ylijäämäruuan syömisen, meijeritoiminnan alasajo voisi jo alkaa, tai on se jo alkanutkin, pihalla Misty kiemurteli kovasti kun yksi pojista olisi halunnut pikku picknickiä ulkoilmassa. Ei onnistunut ulkoruokailu ainakaan sillä kertaa, mutta kyllä Misty silti välillä käy pentujen luona tyhjennyksellä kun sille itselleen sopii. 

Syömisen jälkeen riittää yleensä aina energiaa vielä pikku painiotteluihin ja muuhun tärkeään. Siinä välillä sanomalehdet sinkoilevat kun pikkuväki pistää menemään. 

Tänään tuli täyteen 6 vkoa pentujen syntymästä, ja oli aika tehdä pikku punnitukset, kun matolääkkeen aikakin taas koitti. Nythän pennut ovat jo niin isoja, ettei mikään talousvaaka enää toimi puntarina, on pakko kopata kukin vuorollaan syliin ja hypätä henkilövaa'alle. En kyllä oikein ollut uskoa silmiäni, kun ko. mittaustapa näytti kaikille ihan precis samaa vaakalukemaa. Piti oikein tarkistaa, ja monta kertaa monella pennulla. Uskottava se oli. Olin ajatellut että edes pieniä eroja olisi, kun jotkut näyttävät vähän solakammilta kuin toiset, mutta ei kai sitten. 3,6kg väitti vaaka, ja sen mukaan sitten matolääkitsimme.  Tuosin on otettava huomioon ainakin100g mahdollinen virhemarginaali suuntaansa, mikä voi jo,aiheutua vaikka meidän vinoista lattioistakin tms. Mutta oli niin tai näin, hyvältä näyttää eikä suuria eroja tällä kertaa näytä syntyneen ja hyvin muutkin ovat saaneet kirittyä Floran ja Fonzien pienoisen etumatkan kiinni. Itse asiassa silmämäärisesti pyöreimmältä kaverilta näyttää minusta tällä hetkellä Finn, joka joskus aikoinaan taisi kuulua siihen pienimmäisten sakkiinkin. Niin ne tilanteet elävät. Ihania villejä palleroita ovat kaikki. Lopulta ne matolääkkeetkin saatiin jakoon, paitsi että Flynn ja Fonzie sanamukaisesti nukkuivat onnensa ohi ja säästyivät kammottavalta töhnältä tältä illalta, koska lääkkeen annostelija oli arvioinut kulutuksen jotenkin väärin ja tahna loppui kesken juhlien. Saattaa johtua siitäkin, ettei isompia tuubeja ole ollut apteekin hyllyssä koko tämän pentueen oloaikana eikä hölmö annostelija osaa laskea :D . Eli huomenna on lähdettävä asialle apteekkiin, että saadaan tuo uninen kaksikkokin madoteltua.