Eilen oli Suuri Muuttopäivä. Ja oli jo korkea aikakin, yöllä heräsin pennun piipitykseen ja pakkohan oli mennä katsomaan mitä pentuhuoneessa on meneillään yöllä kolmelta. Yksinäinen seikkailija löytyi keskilattialta, liekö noussut reunalle tähystämään ja tippunut, tai sitten saanut kyytiä sitkeästi maitobaarissa roikkuessaan. Unenpöpperössä ja hämärässä en tullut katsoneeksi kuka se oli, mutta antoi aiheen alkaa muuttaa pentuja pikimmiten pentulaatikosta pentuvankilan asukkaiksi. Hieman jännitti työpäivän päätyttyä kotiintulo, mutta onneksi kaikki olivat pysyneet vielä sen päivän laatikossa. Illalla sitten ryhdyttiin toimiin, vauvala lähti varastoon, ja pennut saivat ensi alkuun pienen vankilan tutustuttavaksi, vauhtihan kyllä kiihtyy päivä päivältä sitä vauhtia, että veikkailisin ettei kestä kauankaan kun vankilaa saadaan laajentaa. Pennut taapertavat jo kohtalaisen vakaasti, kellahduksia ei enää kovin paljon satu, ja kaikkia uusia tärkeitä perustaitojakin on kovasti opittu, esim. kuinka rapsutella omaa korvaa ja kuinka kiskoa kaveria korvasta. No vielä ei ole hampaita ja ote on hellä, kaveri ei vielä huuda tuskasta...
Ruokailua odotellessa
Tämä pentue tuntuu myös olevan ehkä musikaalisin ikinä (tai sitten aika kultaa muistot). Ennen ruokaa herättyä lauleskellaan haikeita veisuja maitobaariin pääsyä odotellessa, ja sitten jos maitobaari poistuu ennen aikojaan, laulellaan kantaaottavia prostestilauluja ihan tosissaan, ulvotaan oikein. Ilmeisen tarttuva melodia, kun päivän solisti aloittaa, muu kuoro yhtyy. Absoluuttisen sävelkorvan omaavalla musiikkihenkilöllä saattaisi olla kuoron esityksia kuunnellessa tukalaa, ruostunut sarana ja kuuluisa ammuvainaan nuotti tuosta tulee ainakin tällaiselle epämusikaalisemmallekin kuulijalle mieleen. Aikamoisen poikkitaiteellinen esitys!
Kaarenkylän kammarikuoro hieman huilaa ennen seuraavaa konserttiaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti