Tasapaksua porukkaa

Nyt on sitten säiden suosiessa antauduttu ulkoilun iloihin, ja nautittu ulkoilusta jo pari kertaa päivässä aina ennen ruokailua. Kaikki tietävät kuinka nälkä ulkoilmassa tulee, ja se toimii samoin myös pieniin koiranpentuihin. Allaolevat kuvamateriaalit ovat eiliseltä, mutta tänään jo huideltiin pihalla sellaisella volyymillä ettei kuvaaja olisi välttämättä perässä pysynyt. Jos Fonzie taisi olla ensimmäinen rohkelikko joka meni saunan alle vähän tutustumaan paikkoihin, tänään sieltä sai jo huudella pois montaa muutakin vuoron perään. Se on ihan hauska pieni ääni, mikä tohkeissaan juoksevista koiranpennuista lähtee.  Taitaa ulkoilu olla mieluisaa, kun tänään ei porukkaa enää tarvinnut kantaa ovelle, vaan kun avasin portin ja huutelin, tuli sieltä melkein koko jengi samantien ovelle , olikohan se Felicia joka vähän eksyi ja piipitteli makuunhuoneessa viimeisenä. Takaisin sisälle heitä onkin sitten jo hankalampi saada, kun oven avaan säntää sisään ensin aikuisväestö ja hyvässä lykyssä pari pentuakin, muita saakin sitten huudella, ja aina ovea avatessa pitää varansa montako sieltä tulee paluupostissa pihalle. Plus ja miinuslasku on ihan hyvä tässä!

Ulkoilun jälkeen temmelletään sitten hetki eteisessä, sieltä löytyy kaikkea jännää kampetta kengistä kaikkeen muuhun. Pienet koirat ovat kutakuinkin samanlaisia kuin ihmislapsetkin, ne parhaat lelut ovat hyvin yksinkertaisia eivätkä leluja ensinkään. Edellinen pentue repi riemuissaan eteiseen unohtuneen vesisaavin sankaan kiinnitettyä kaulapantaa, pitäisi varmaan sama kaulapanta kiinnitellä johonkin että taas sitä saataisiin kiskoa...

Finn tykkää laatikkoleikeistä

Sitten syödään. Taustalta kuuluva mouruaminen on lähtöisin arvon mammakoirasta, joka ei suinkaan kaipaa portin taakse suljettujen junioreidensa luo, vaan kadehtii ja himoitsee näiden ruokaa! Olenkin jo ottanut huomioon sen ruokinnassa nämä luontaisedut, pentujen ylijäämäruuan syömisen, meijeritoiminnan alasajo voisi jo alkaa, tai on se jo alkanutkin, pihalla Misty kiemurteli kovasti kun yksi pojista olisi halunnut pikku picknickiä ulkoilmassa. Ei onnistunut ulkoruokailu ainakaan sillä kertaa, mutta kyllä Misty silti välillä käy pentujen luona tyhjennyksellä kun sille itselleen sopii. 

Syömisen jälkeen riittää yleensä aina energiaa vielä pikku painiotteluihin ja muuhun tärkeään. Siinä välillä sanomalehdet sinkoilevat kun pikkuväki pistää menemään. 

Tänään tuli täyteen 6 vkoa pentujen syntymästä, ja oli aika tehdä pikku punnitukset, kun matolääkkeen aikakin taas koitti. Nythän pennut ovat jo niin isoja, ettei mikään talousvaaka enää toimi puntarina, on pakko kopata kukin vuorollaan syliin ja hypätä henkilövaa'alle. En kyllä oikein ollut uskoa silmiäni, kun ko. mittaustapa näytti kaikille ihan precis samaa vaakalukemaa. Piti oikein tarkistaa, ja monta kertaa monella pennulla. Uskottava se oli. Olin ajatellut että edes pieniä eroja olisi, kun jotkut näyttävät vähän solakammilta kuin toiset, mutta ei kai sitten. 3,6kg väitti vaaka, ja sen mukaan sitten matolääkitsimme.  Tuosin on otettava huomioon ainakin100g mahdollinen virhemarginaali suuntaansa, mikä voi jo,aiheutua vaikka meidän vinoista lattioistakin tms. Mutta oli niin tai näin, hyvältä näyttää eikä suuria eroja tällä kertaa näytä syntyneen ja hyvin muutkin ovat saaneet kirittyä Floran ja Fonzien pienoisen etumatkan kiinni. Itse asiassa silmämäärisesti pyöreimmältä kaverilta näyttää minusta tällä hetkellä Finn, joka joskus aikoinaan taisi kuulua siihen pienimmäisten sakkiinkin. Niin ne tilanteet elävät. Ihania villejä palleroita ovat kaikki. Lopulta ne matolääkkeetkin saatiin jakoon, paitsi että Flynn ja Fonzie sanamukaisesti nukkuivat onnensa ohi ja säästyivät kammottavalta töhnältä tältä illalta, koska lääkkeen annostelija oli arvioinut kulutuksen jotenkin väärin ja tahna loppui kesken juhlien. Saattaa johtua siitäkin, ettei isompia tuubeja ole ollut apteekin hyllyssä koko tämän pentueen oloaikana eikä hölmö annostelija osaa laskea :D . Eli huomenna on lähdettävä asialle apteekkiin, että saadaan tuo uninen kaksikkokin madoteltua. 

Ruuan päälle peuhataan

Kun tulen kotiin, on tietysti ensimmäisenä ovella vastassa kaksikko Hippu&isomummi, seuraava toimenpide sen jälkeen kunhan ed. main ovat juosseet ulos on Mistyn vapauttaminen portin takaa pentuhuoneesta. Sitten siellä huoneessa ja vähintään heräileekin koko muu lauma, ja pikkuväki ensin tervehdyshaukahtelee. He ovat kai alkaneet jo vähän tottua että silloin pääsee pihalle temmeltämään, joten kun tänään oli märkää eikä lauma märistä ja mahd. kuraisista pikkuwaleseista oikein kiehtonut, taisi kuulua ensin hieman protestiääniä kun ulos ei päässytkään. No harmitus loppui äkkiä kun menin rohkeasti pikkupiraijoiden luolaan siivouspuuhiin, papereiden rullaus yms. kun on pentujen mielestä ihan parasta hommaa! Siinä unohtui harmi sisälläolosta, ja kunhan  vankila oli siistitty, jatkoi lauma painiaan. Välillä tarjoiltiin ruoka, ja peuhut jatkuivat vielä senkin jälkeen, kunnes riehujat sammuivat kuin saunakynttilät yksi toisensa jälkeen. No, minulla alkoi loma, joten jos säät suosivat, voidaan nyt sitten ulkoilla useammin koko komppanian kanssa. Syystyötkin ovat vielä tekemättä, mutta lienee turvallisinta tehdä ne pikkuväen nukkuessa, ties kuinka monta haravointiasiassistenttia muuten olisikaan.

Nyt elellään jo aikaa, ettei Misty tahdo enää olla pentuhuoneessa öisin. Jos sen sinne telkeää, se rämpyttää porttia kunnes vapaus koittaa. Mutta hyvinhän se menee näinkin, öisin sieltä kuuluu välillä jotain ääniä ja Misty siellä käynee, me muut vaan nukumme sikeästi. 

Vielä 1 pojista vailla omaa kotia

Vielä 1 urospennuista on vailla omaa kotia. Pennut täyttävät nyt tulevana sunnuntaina 6 vkoa ja ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa isänpäiväviikonlopun aikoihin.

Jos kiinnostuit, kerron mielelläni lisää, tiedustelut puh. 041 465 3993 tai dirliankennel ät gmail.com

Iltaruokaa odotellessa

Usein iltaisin vallitsee ensin villitys ja sitten hillitys ennen iltaruokaa, pienet torkutkin siinä voi vetäistä. Kun jo välillä pentuvankilasta kuuluu totinen painin ryske, on tmä vähän veltto ja auvoinen iltahetki sopiva ajankohta uskaltautua piikkihampaiden reviirille niutä silittelemään ja rapsuttelemaan je.  Tänään perässä tulivat myös Misty ja ikuisesti pennuille ehkä vähän mustasukkainen Hippu. Nätisti tuo mikälie tätikoira pentujen kanssa seurustelee ja pennut Hipun vinkkejä noudattavat, joten hyvä että pennuilla on Mistyn lisäksi joku muukin roolimalli. Kerttu on kerran erehtynyt hyppämään pentuvankilaan, silloin siellä oli ruokaa 😂. Selkeästi Kerttu on jo sitä mieltä että on noita pentuja jo nähty, muut hoitakoot, painun toisaalle luun syöntiin...

Finn

Fredi vierihoidossa

Felicia ja Fredi

Flynn vierihoidossa 😂? 

Flynn, Flora & Fredi

Ja kyllähän me tänään taas eilisen sadeillan aiheuttaman tauon jälkeen ulkoiltiin taas reippaasti...

Ulkoilupäivä

Tänään päätettiin ottaa ilo irti uutisten ja ennusteiden mukaisesta viimeisestä lämpimästä syyspäivästä ennen sadekauden ja talven tuloa. Töistä tultuani sitten kanniskelin pikkuväen pihalle Misty-mamman, isomummin ja sen jonkun minkälie tädinkaltaisen seuraksi.

Fonzie suuressa maailmassa

Ai sähän oot se yks kun käy meidän kotona pyörähtämässä ja hyppää äkkiä pois...

Flora ja Hippu

Mamma tarkistaa

Ihmetellään yhdessä

Piipertäjät pihalla

Pennut olivat kyllä tosi reippaita kaikki hetimmiten. Joku kävi välillä jaloissa turvassa, mutta uteliaisuus voitti, ja huimapäisimmät kävivät jo yksinään tai aikuisen perässä kauempanakin. Tällä kertaa ei kukaan ollut oven takana piipittämässä ulkoilmaan joutumisen kamaluutta, joskus siellä on ollut kokonainen kuoro. Kaikistahan on sitten myöhemmin hyvin riehakkaita ulkoilijoita kumminkin tullut kun ulkoilun ihanuuteen on totuttu, ja ulos on vaadittu äänekkäästi. Ihan ongelmaksi asti, selitä nyt kiljuvalle pentulaumalle että ei sinne ulos nyt mennä, kun sataa, ukkostaa ja salamoi...  Nytkin jos kelit heittäytyvät äärikamaliksi ja vettä tulee kuin saavista kaataen, pysyttelemme varmaan sisätiloissa, mutta jos yhtään säät suosivat jatketaan harjoittelua. Vanhempi koiraväestö pysytteli tiiviisti pentujen lähellä, ja varsinkin Hippu ja Kerttu olivat kovasti tohkeissaan kun pääsivät kunnolla pikkuisia tapaamaan. 

Varsin sekavaa videointia ensiulkoilusta, pennut taisivat viilettää eri suuntiin, joten tulos on mitä on. Ensimmäinen laukauskoekin tuli samalla sattumoisin tilaamatta ja pyytämättä, joku ampui jotakin ja suhteellisen lähellä. Ei aiheuttanut suuria tunteita tuo pamaus laumassa, kuunneltiin kyllä kiinnostuneena. 

Fredillä oli vielä toinenkin uutuus koettavana tänään ulkoilun jälkeen. Arvon nuorimies oli ilmeisesti päivällä nukahtanut kakkapapereiden päälle, joten turkkiin oli kuivahtanut kunnolla sitä itseään. Niinpä Fredi joutui pikku pesulle, ja pääsi suihkunraikkaana tapaamaan illan vieraita. 

Muuttopäivä taasen

Tänään oli taas aika muuttaa,  pentuvankila kävi taas perin ahtaaksi, ja ennenkaikkea siivoaminen alkoi olla aika kammottavaa hommaa parina viime aamuna. Kun innolla syödään, perästä kuuluu!

Väistötiloissa. Fredi on utelias. 

Muutto antoi taas monenlaista ihmettelyn aihetta. Nukkumapaikkoja on nyt enemmän kuin vaan paperit, nimittäin jostain syystä pennut ovat käyttäneet karvamattoa pissipaikkanaan ja nukkuneet mieluummin papereilla, tulisikohan tähän nyt korjausta, ja ainakin joku reipas oli jo käynyt vääntämässä tortut sinne minne niiden kaikkien päästöjen olisi toivottavaa tulla, eli rutirex-laatikkoon. 

Ikääkin joukkueella on jo 5 viikkoa. Jospa alkavalla viikolla säät suosisivat, lähinnä sateet loistaisivat iltaisin poissaolollaan, niin päästäisiin harjoittelemaan ulkoilua ja aloittamaan tutustuminen suuren maailman ihmeisiin. Hippu-joku tädinkaltainen on nyt vankilan laajennuttua ottanut harrastaakseen välillä pentujen luona vierailua. Näyttävät kummatkin, pennut ja Hippu, pitävän toisiaan erittäin kummallisina otuksina! Kerttu vanha viisas isomummi, on kiinnostunut ainoastaan pennuilta jääneen ruuan kohtalosta :D . 

Perjantain päiväleikit

Onpa ollut työn takana yrittää saada kaksi eilen kuvaamaani videonpätkää näkyviin, aina tulee jotain virheilmoituksia jne. Ei ainakaan kannata harkita vanhoilla päivillään tubettajaksi ryhtymistä! Toivottavasti taistelu youtubea vastaan nyt on tällä kertaa taas voitettu, kerrankin olisi tarjolla vähäsen actionia ja valoisampaa kuvaa.

Näin siis eilen, töistä tultuani, kakkauksen ammattilaisten aitauksen siivottuani ja asukkaat syötettyäni. Väki suoritti pikku päiväleikit ja uinahti sitten tyytyväisenä masut täynnä siivottuun vankilaansa. 

Pakoyrityksiä ja sisustusintoilua

Tänään tällaista taltioituna:

Finn on vapaudenkaipuun valtaama, vankilasta olisi väkisin päästävä pois, ja voidaankin aloittaa jo viralliset veikkaukset kuka on ensimmäinen matalan portin ylittäjä... Flora villitsee muut sisarukset sisustamaan vankilaa uuteen uskoon, ainoastaan kaikkein uneliain, Fonzie, säästyy tältä vankilan tuunaus villitykseltä...  Pikkuisen siellä painitaankin kunnes nukkumatti kutsuu melkein suorilta jaloilta.  

Pennut  ovat jo tosi seurankipeitä, kunhan menen vankilaa siivoamaan, on kimpussa heti koko lauma, uneliain saattaa etsiä nukkumispaikan juuri nilkkojeni päältä, tai sitten niihin nilkkoihin isketään hirveällä innolla neulanterävät piikkihampaat. Auts! Olen vähän akupunktiota harkinnutkin hoitomuotona kremppoihini, mutta nyt sitä saa näppärästi ja ilmaiseksi ihan kotioloissa! Välillä tulee jo karattua vauhdikkaasti ulos pentuvankilasta jos koko lauma sattuu olemaan nilkkojen neulaamis moodissa 😄! 

Kuvausyrityksiä

Tänään olin jo sen verran notkeampi kiitos lääkearsenaalin, että yritin päivänvalon aikaan saada vaanittua pentuja kameralla, mutta kas kummaa, heti kun sain itseni kohteeseen, pikkuväki lopettikin hauskan paininsa (jota piti taltioida) ja alkoi päivänokosille. Pari räpsyä tähän nyt kumminkin, ja meillä oli ainoan virkeän, Fredin kanssa oikein suloinen hellyyshetki.  Jatketaan kuvausyrityksiä taas toiste.

Kun uni voittaa

Laatuaikaa Fredin kanssa

(Ei minusta kyllä ikinä tule mitään bloggaajaa. Tuo videoitten lataus on ihan henkimaailman hommaa... Väliin ne saa suoraan, väliin se saa Youtuben kautta, välillämeivät löydy sieltä, mutta taas löytyi uusi variaatio! No pääasia, että (toivottavasti) näkyy!

Eilen muuten nautittiin taas matolääkkeet. Nautittiin on kyllä väärä sana, aika inhottavaa töhnötintä taisi olla, puistattelut olivat melkoiset ja Fredi sylki mokomat töhnät uloskin. Yök sentään. Arvon yhden random pennun punnittavaksi (kumartelut kun eivät edelleenkään ole lempipuuhaani), sattui olemaan Felicia lähimpänä ulottuvilla, ja sopivasti ollutkin aina sitä keskikastia. Neiti painoi himpan päälle 2kg, joten sen mukaan sitten kaikki muutkin lääkeannoksensa saivat. Hyvin tasapaksuilta näyttävät kaikki edelleen, joten eiköhän ihan oikein mennyt. 

2 pojista kotia vailla

Vielä 2 ihanista poikapennuistamme on vailla omaa rakastavaa kotia.

Jos kiinnostuit, annan mielelläni lisätietoja pennuista joten kysele lisää joko dirliankennel (ät) gmail.com tai puh. 041 465 3993. Vastaan/pystyn vastaamaan mieluiten puhelimitse ja iltaisin.

Pennut 4 vkoa

Niin se aika on taas riennellyt, pennut täyttivät jo 4 vkoa. Kauheasti on taas viikon aikana kasvettu ja kehitytty, leikeissä ja paineissa alkaa olle jo kunnolla yritystä, sen sai tuntua nahoissaan viimeksi uninen Fonzie joka sai vuoronperään molemmat siskonsa kimppuunsa. Ja joka kosti kokemansa viattomalla syömäpuuhissa vielä olevalle Fredi-veljelle. Iltapainit kestävätkin jo vähän pidempään. Pennuilla on myös käynyt ensimmäiset ”Viralliset Vieraat”, eli heidän tulevia perheitään pikkuväkeä tapaamassa ja aikuisväestöä rapsuttelemassa (kuuluu pakettiin, etenkin Misty on heti vaatimassa oman osuutensa).

Pennut siis voivat edelleen hyvin, mutta kasvattajaihminen on ollut hieman raihnainen, selkä alkoi vaihteeksi kiukutella lauantaina ja on tehnyt ihan normaaleista arkisista asioista haasteellisia ja/tai tuskallisia. Siitä johtuen virallinen viikkopunnitus tuntui liian haasteelliselta ja riskialttiilta kumarteluineen ja nosteluineen ja siksi päivän video on paitsi pimeähkö myös kuvakulmiltaan kummallinen. En vaan pystynyt taipumaan enempään. Huomenna on kuitenkin toisen matolääkekuurin aika, ja vähintään yksi pennuista on punnittava silloin. Eiköhän 2 kg mukaan ole tällä krt lääketahnaa annosteltava.

Pienet piikkihampaat

Teräviä hampaita viimeksi "kaipailin", ja kertoilin Floran vinkaisusta kun siskonsa retuutti hännästä. Sainpa itsekin vielä samana iltana tuta sukassani että ne ovat jo täällä, pienenpienet naskalipampaat. Vielä ei tosin tarvinnut kiljaista tuskasta ja suorittaa nopeaa pakoa pentuvankilasta pikkutermiittien armoilta, mutta todettava oli että taashan ne pääsivät yllättämään, nuo terä-aseet tulollaan.

No, hampaat ovat kätevät myös ruokaillessa, pennut syövät nyt myös kiinteää ruokaa, vauvapurkkimössöstä on hivuteltu erilailla maustettujen kuivamuona-aterioiden maailmaan. Hyvin tuntuu maistuvan, ja aperitiiviksi tai jälkiruuaksi voi sitten hörppäistä vähän maitobaarin antimia. Misty syö nyt hieman vähemmän, onkohan sillä jo jonkinlainen maitobaarin alasajo aluillaan. Maitoa tuntuu kyllä silti hyvin tulevan, isot pennut vain imevät emon tehokkaammin ja nopeammin tyhjäksi. Muistakaa ne naskalihampaat,  Misty näyttää jo nyt välillä siltä että ”voihan...”

Pikku possut puurolla

Tuli aika aloitella kiinteän ruuan syömistä, kuppiin laitettiin pikkupentujen ensiruokaa (säilykepurkista) ja tiistai-iltana siis ensimmäiset maistiaiset maisteltiin. Voi veljet, ja siskot, että se olikin hyvää. Maiskutus on melkoinen kun perheen nuoriso ruokailee, siisteissä ruokailutavoissakin on kyllä vielä kovasti petrattavaa.

Voi maiskutus! Käytöstavoissa on vielä opiskeltavaa, etenkin Finnillä ja Flynnillä.

Syönnin jälkeen voikin vähän ihmetellä mitä seuraavaksi. Suvaitsisiko maitobaari saapua pentuvankilaan jälkiruokaa tarjoilemaan, vai pitäisikö vaan tyytyä painiin jonkun sisaruksen kanssa vai nukkuisiko jo samantien sapuskasta tainnutettuna. Alkaa noissa paineissakin jo olla kunnon otetta, illalla Felicia kiskoi jo siskoaan hännästä niin että Floralta pääsi jo pieni vinkaus. Hampaita, ja lisää ääniefektejä odotellessa siis. 

Masut täys...

Koska nyt sitten syöpötellään urakalla, tulikin sitten taas aihetta kiireellisesti laajentaa pentuvankilaa.  Pikkuiset ovat hyvin oppineet, että kakka-asiat varsinkin hoidetaan vankilassa sanomalehden päälle. Sanomalehtinurkkausta täytyy vain nyt laajentaa... Ehkei vielä ihan täysmittaista häkkiä laiteta vieläkään vaikka vauhtia tuntuu olevan, ihmetellään taas viikon päästä sen laajentamistarvetta ja vauhdin kiihtymistä :D . Joskus reilun viikon päästä voitaisi jo mennä haistelemaan ulkoilmaakin, tuo vouhoteltu lokakuun lämpöaalto sopisi meille oikein hyvin, toivottavasti on lämmintä ja varsinkin kuivaa vielä pitkään!

Isomummi valvoo, mamma ja sukulaistäti viihtyvät ulkona hienossa säässä. Punkeromummeli ei onneksi himoitse nuorison ruokia, mutta mielenkiintoisia seurattavia ovat muuten. Kauempaa, tuumii vanha ja viisas! 

Pennut 3 vkoa

Aika menee nopsaan, pennut täyttävät tänään jo 3 viikkoa. Pentulaatikossa on ajoittain jo käynnissä ankarat joskin hyvin kömpelöt, hellät ja äänettömät painit (niitä hampaita odotellessa...) ja kammarikuorokin on ollut vähän hiljaisemmalla päällä, ilmeisesti oma ääni ei ole enää niin ihmeellinen asia. Maanantaina nautiskeltiin ensimmäisen kerran matolääkettä ja viikommalla koko jengi kävi ensimmäisen kerran tassukyyrissä. Ensimmäisessä aallossa hoidettiin puolitoista tyttöpentua, Flora pisti niin perin pontevasti vastaan että tassuhoitolan virkailija luovutti sillä erää ja päätti etsiä paremmat saksetkin, sitten myöhemmin jatkettiin kynsien parissa, nyt Florakin malttoi ja pojiltakin saatiin kynnet lyhennettyä, pitkiksi olivatkin jo ehtineet. Alkavan viikon uusia eteen tulevia asioita tulee olemaan ainakin kiinteään ruokaan tutustuminen ja sivistyneiden ruokailutapojen opettelu. Varmaan pentuvankilaakin pitää pikapuoliin laajentaa. Nykyisin osan vankilan lattiaa peittävät sanomalehdet, ja siistit pienet pennelit pääsääntöisesti sinne taapertavatkin pisuille, silloin kun Misty-mamman puhtaanapitopalvelu ei ole saapuvilla.

Juuri ennen päiväunia

Kasvettukin taas on. Kärjessä huitelee tottakai pullea Flora-neiti, puolitoistakiloa mennee rikki ylihuomenna. Nyt alkaa mittauksissa olla jo isompi virhemarginaali, irtokarkkilaatikkokin on jo vähän turhan pieni pentujen punnitsemiseen ja vaaka keikkuu kun pennut eivät pysy aloillaan. Erot näyttävät pysyneen suht samoina viime viikosta, eli kaikki ovat syöneet ja kasvaneet suurinpiirtein samaan tahtiin. Häntäpäässä on hämmennystä sen verran, että viimeviikon pikkukaksikossa ollut Finn on ansainnut Viikon baarikärpänen tittelin suurimmalla painonnousulla, ja "pikkukaksikkoon" kuuluvat tällä haavaa veljekset  Flynn ja Fredi.  Mielenkiinnolla odottaen mitä kiinteään ruokaan siirtyminen näihin painontarkkailuihin aiheuttaa, kaventuuko tuo reilun 150g ero vai popsiiko joku itsensä ihan omille lukemilleen.  

Tuvassa hiljaisuus

Protestilauluja

Eilen oli Suuri Muuttopäivä. Ja oli jo korkea aikakin, yöllä heräsin pennun piipitykseen ja pakkohan oli mennä katsomaan mitä pentuhuoneessa on meneillään yöllä kolmelta. Yksinäinen seikkailija löytyi keskilattialta, liekö noussut reunalle tähystämään ja tippunut, tai sitten saanut kyytiä sitkeästi maitobaarissa roikkuessaan. Unenpöpperössä ja hämärässä en tullut katsoneeksi kuka se oli, mutta antoi aiheen alkaa muuttaa pentuja pikimmiten pentulaatikosta pentuvankilan asukkaiksi. Hieman jännitti työpäivän päätyttyä kotiintulo, mutta onneksi kaikki olivat pysyneet vielä sen päivän laatikossa. Illalla sitten ryhdyttiin toimiin, vauvala lähti varastoon, ja pennut saivat ensi alkuun pienen vankilan tutustuttavaksi, vauhtihan kyllä kiihtyy päivä päivältä sitä vauhtia, että veikkailisin ettei kestä kauankaan kun vankilaa saadaan laajentaa. Pennut taapertavat jo kohtalaisen vakaasti, kellahduksia ei enää kovin paljon satu, ja kaikkia uusia tärkeitä perustaitojakin on kovasti opittu, esim. kuinka rapsutella omaa korvaa ja kuinka kiskoa kaveria korvasta. No vielä ei ole hampaita ja ote on hellä, kaveri ei vielä huuda tuskasta...

Ruokailua odotellessa

 Tämä pentue tuntuu myös olevan ehkä musikaalisin ikinä (tai sitten aika kultaa muistot). Ennen ruokaa herättyä lauleskellaan haikeita veisuja maitobaariin pääsyä odotellessa, ja sitten jos maitobaari poistuu ennen aikojaan, laulellaan kantaaottavia prostestilauluja ihan tosissaan, ulvotaan oikein. Ilmeisen tarttuva melodia, kun päivän solisti aloittaa, muu kuoro yhtyy. Absoluuttisen sävelkorvan omaavalla musiikkihenkilöllä saattaisi olla kuoron esityksia kuunnellessa tukalaa, ruostunut sarana ja kuuluisa ammuvainaan nuotti tuosta tulee ainakin tällaiselle epämusikaalisemmallekin kuulijalle mieleen. Aikamoisen poikkitaiteellinen esitys!

Kaarenkylän kammarikuoro hieman huilaa ennen seuraavaa konserttiaan

Painiskellaan ja piipitellään

Pentulaatikossa alkaa olla vähän enemmän jo katseltavaa kuin pelkkää syömistä ja nukkumista. Innokkaimmat ja uteliaimmat, tai sitten nälkäisimmät ja seurankipeimmät, kiipeävät jo reunalle katselemaan maailmaa laajemmalti kuin laitoihin asti. Lienee siis pikapuoliin aika laittaa pesueelle hiukan enemmän tilaa tepasteltavaksi. Hyvinhyvin vähän aikaahan nuo taapertelut ja painit kestävät vielä, tämän allaolevan näytteen sain kuvatuksi pentujen herättyä kun Misty oli iltaulkoilulla ja pikkuväki alkoi olla sitä mieltä, että maitobaarin ilmaantumisessa on vakavia viivästymisiä ja piipitys oli sen mukainen. Siinä samalla saattoi kyllä ottaa ajanvietteeksi vähän mittaa veljestä tai siskosta ja kokeilla saisiko sen kellistettyä kumoon. Ja saapuihan se maitobaarikin sitten pikapikaa pihalta, ja pääsyiin taas maiskuttelemaan makeaa maitoa. Ja jos nyt ei käy niin että sammutaan baariin, niin sitten jaksetaan raahautua vähän baarin viereen nukkumaan. Vahvaa ja voimakkaasti väsyttävää ainetta se mamman maito!

Painitaan ja riehutaan :D  kun iltapalaa ei vaan kuulu vaikka kuinka huutelee

Tulihan se maitobaari vihdoin sieltä!

Huolto pelaa...