Ulkoilupäivä

Tänään päätettiin ottaa ilo irti uutisten ja ennusteiden mukaisesta viimeisestä lämpimästä syyspäivästä ennen sadekauden ja talven tuloa. Töistä tultuani sitten kanniskelin pikkuväen pihalle Misty-mamman, isomummin ja sen jonkun minkälie tädinkaltaisen seuraksi.

Fonzie suuressa maailmassa

Ai sähän oot se yks kun käy meidän kotona pyörähtämässä ja hyppää äkkiä pois...

Flora ja Hippu

Mamma tarkistaa

Ihmetellään yhdessä

Piipertäjät pihalla

Pennut olivat kyllä tosi reippaita kaikki hetimmiten. Joku kävi välillä jaloissa turvassa, mutta uteliaisuus voitti, ja huimapäisimmät kävivät jo yksinään tai aikuisen perässä kauempanakin. Tällä kertaa ei kukaan ollut oven takana piipittämässä ulkoilmaan joutumisen kamaluutta, joskus siellä on ollut kokonainen kuoro. Kaikistahan on sitten myöhemmin hyvin riehakkaita ulkoilijoita kumminkin tullut kun ulkoilun ihanuuteen on totuttu, ja ulos on vaadittu äänekkäästi. Ihan ongelmaksi asti, selitä nyt kiljuvalle pentulaumalle että ei sinne ulos nyt mennä, kun sataa, ukkostaa ja salamoi...  Nytkin jos kelit heittäytyvät äärikamaliksi ja vettä tulee kuin saavista kaataen, pysyttelemme varmaan sisätiloissa, mutta jos yhtään säät suosivat jatketaan harjoittelua. Vanhempi koiraväestö pysytteli tiiviisti pentujen lähellä, ja varsinkin Hippu ja Kerttu olivat kovasti tohkeissaan kun pääsivät kunnolla pikkuisia tapaamaan. 

Varsin sekavaa videointia ensiulkoilusta, pennut taisivat viilettää eri suuntiin, joten tulos on mitä on. Ensimmäinen laukauskoekin tuli samalla sattumoisin tilaamatta ja pyytämättä, joku ampui jotakin ja suhteellisen lähellä. Ei aiheuttanut suuria tunteita tuo pamaus laumassa, kuunneltiin kyllä kiinnostuneena. 

Fredillä oli vielä toinenkin uutuus koettavana tänään ulkoilun jälkeen. Arvon nuorimies oli ilmeisesti päivällä nukahtanut kakkapapereiden päälle, joten turkkiin oli kuivahtanut kunnolla sitä itseään. Niinpä Fredi joutui pikku pesulle, ja pääsi suihkunraikkaana tapaamaan illan vieraita.