F-pentueemme on täällä

Mistyn lämmöt olivat alhaalla lauantaina aamumittauksessa, joka antoi epäilyksen ettei seuraavana yönä ehkä pahemmin nukuta. Lisäksi Misty oli koko päivän aika rauhaton ja erittäin läheisriippuvainen ja hellyydenkipeä. Se ei ole ison mahansa takia päässyt sohvalle enää odotuksen viime aikoina, mutta niin vain kun on tosipaikka edessä, pennut mylläävät mahassa lähtökuopissaan ja mammakoiralla on tukala olo, joten kasvattajan kainaloon oli päästävä. Tai oikeastaan kainalo ei riittänyt, syli sen piti olla!

Arvelin oikein, yöllä ei ehditty kuin torkahtaa kunnes alkoi tapahtua. Ensimmäinen (poika)pentu syntyi vauhdilla, ja sai samantien kenties jostain ajatusyhtymästä johtuen laatikkonimekseen Fonzie. Kello oli tuolloin 1.10 sunnuntain puolella. Ei kestänyt kuin 20 min ja maailmassa oli veli joka sai käyttönimekseem Flynn, reilun tunnin päästä syntyi velipoika Finn. Siinä vaiheessa, 3 urospennun jälkeen, alkoi kieltämättä tulla mieleen sellaiset dejávuut 7+1 pentueesta. Kului puoli tuntia, Mistyltä tuli vettä, mutta seuraavaa tulijaa, pientä tyttöpentua saimme odotella vielä toiset puoli tuntia. Se ei edes pärskinyt tai rohissut, raukka menehtyi ihan viime metreillä varmaan, yrityksistä huolimatta en minä eikä Misty saatu sitä virkoamaan. 20 min kuluttua oli sen siskon vuoro syntyä, tulija näytti väriltään niin isomummoltaan Kukalta, että sai pentulaatikkoon käyttöönsä nimen Flora. Kului vielä puoli tuntia, ja syntyi siskolle vielä yksi veli, Fredi näki päivänvalon puoli viiden aikaan. 

Sitten hiljeni, Mistykin näytti rauhalliselta. Ultrassa oli näkynyt 4 pentua, nyt niitä oli syntynyt jo 6. Monesti ultrassa nähdyt tulokset tuplautuvat, jo nytkin minulla oli tutina, että saattaa siellä vielä joku olla tulossa, vaikka Mistystä ei oikein voinut enää mitään päätellä. Klo 8 aikaan aloin uskoa, että ehkä tämä pentue oli sitten tässä, vaikka tiedän että viimeisiä pitkämatkalaisia saa joskus odotella pidempäänkin. Viime synnytykset ovat vain sujuneet aika sutjakkaasti.  No, kuinka ollakaan klo 11 Misty synnytti kylmän, siis jo paljon aiemmin kuolleen pennun. Siinä vaiheessa en halunnut tietää sen sukupuolta, pakkasin sen haudattavaksi siskonsa kanssa, olin toivonut narttupentuja ihan itsellenikin omistukseen jätettäväksi, niitä oli jälleen kerran vain se yksi. Mutta Mistylläpä oli vielä yksi yllätys "takataskussaan", varttia vaille 12 syntyi vielä 1 tyttöpentu lisää, reipas ja pirteä. Oi kasvattajan onnea, niinpä tuo Maija Myöhäinen sai nimekseen Felicia, mikä tietääkseni tarkoittaa iloa tai onnea tai molempia...

Pennut olivat syntyessään hyvin samaa kaliberia. Pienin oli Fredi, 299 grammallaan ja suurin Finn 322 grammaa. Feliciasta olin ilmeisesti niin onnellinen, että unohdin sen kokonaan punnita, ja eilen punnitsin erehdyksessä Floran kahteen kertaan, siskot kun ovat hyvin samanoloisia. Felicia on kuitenkin se pikkusisko painoltaankin, Flora on jyrännyt maitobaarissa ja pitää keulapaikkaa painokäyrien kuningattarena tällä kertaa. Fredi on edelleen "pienin", vaikka onkin lihonut eilisestä enemmän kuin veljensä Finn. Niin ne painot vaihtelevat.

Misty näyttää olevan huolehtivainen ja hellä (hmm, peppujenpesutyyli näyttää ihan tavallisen hurjalta) emo, joka ei kauan malta olla pentulaatikosta poissa. Epäilin ettei sen maidontuotanto toimi vielä oikein täyttä häkää ja aloin antaa sille kaikenlaista hyvää ja ravitsevaa kuivamuonan lisänä, arvon rouva kun vielä kuivamuonaa kovasti ylenkatsoi. Toistaiseksi eksoottiset sörsselini ovat koiramammalle maistuneet, ja ainakin pennut kasvavat sekä ovat tyytyväisiä ja hiljaa, mitä nyt maitobaarin saapuessa ulkoilemasta tai siirtyessä laatikossa aiheuttaa kaikuvia protestiääniä.