Kennelissä hiljeni

Tänään koitti paluu normaaliin hiljaiseen arkeen, kun pentueen viimeinenkin haettiin omaan kotiinsa. Felicia nyk. Roosa muutti omaan kotiinsa Porvooseen. Neitiläinen jäi omistukseeni, ja onkin ihanaa että sijoituskoti sattui tällä kertaa löytymään näin läheltä. Fredihän muutti Klaukkalaan jo tiistaina, ja tunnetaan nykyään nimellä Sisu, Flora asustelee Lintuvaarassa Florana edelleen :). Kuten sanottua, suorastaan aavemaisen hiljaiselta tuntuu 2 kk jälkeen, ei enää räyhäkkäitä iltapaineja eikä topakkaa pienten tassujen töminää, mummelikoirien kuorsausta vain.

Onneksi viimeisellekin tirriäiselle oli jo oma koti olemassa, kun täällä muutaman päivän muuta pidempään vietettiin, alkoi Hipulla ja pikkuneidillä olla oikein kivaa keskenään, ja iltaleikit ihan parasta a-luokkaa... Olisiko noita enää pidemmän päälle kohta hennonut erottaakaan 😂

Kuuluisat seisotuspotretit ovat vihdoin kaikki saatavilla, ja nettiyhteyskin pelaa uuden reitittimen myötä huimaa vauhtia. Nyt vaan tarvittaisi aikaa ja kestävyyttä ehtiä loputkin kuvat muokkaamaan. Huomenna on kiire pöivä, kutta yritäm ehtiä alkuviikosta vihdoin saamaan potretteja nettiin. 

Kaikilla pennuilla on kodit

Viimeinenkin pojista, Fredi, löysi oman kodin, joten meillä ei ole enää pentuja vapaana.

Seuraava pentue on ajankohtainen mahdollisesti keväällä 2019.

Reippaita pieniä muuttajia

Lauantaina lauma jälleen harventui, kun omiin koteihinsa muuttivat Fonzie ja Flynn. Fonzie matkaili Helsinkiin ja aloitti uuden elämänsä Leevinä, illalla oli aika varustella pitkälle kotimatkalle Flynn, joka jatkaa elämäänsä Lapinlahdella Ruutina kahden kissan ja Nalle-koiran kaverina. Kaikista kolmesta tähän asti matkaan lähteneistä olen saanut kuulla uutisia, nähdä kuvia ja videoita, ja on ihanaa nähdä kuinka reippaana niin Leevi, Ruuti ja jo keskiviikkona muuttanut Nemo ovat kodeissaan, hännät heiluen kohti uusia seikkailuja.

Täällä meillä tuntuu jo tosi hiljaiselta vaikka touhukas kolmikko, siskot ja niiden veli täällä temmeltääkin. Väistämättä täällä kuitenkin jo ensi viikonloppuna meno hiljenee, Flora lähtee maailmalle huomenna, Fredi ylihuomenna ja Felicia saa viettää muutaman päivän aikuisemman väestön, isomummien ja Hipun seurassa. Kuinkahan siihen tasaiseen arkeen taas tottuu, kyllä kai.

Ettei kukaan vaan vahingossakaan kuvittele, että kolme pentua ei pystyisi painimaan yhtä väkevästi kuin kuusi, tässä näyte kolmikon iltapaineista.

Pimeää kuvaa pimeähköstä huoneesta, kattolamppu sanoi irti Yya-sopimuksensa, ja sitä täytyy ajan kanssa tutkailla kunhan pentuvankila hiljenee. Tekniset ongelmat riivaavat myös valokuvaussessioiden tuotosten julkipääsyä. Tänään sain kuvat katsottua ja muokattua, mutta kas kummaa, vaikka läppärivanhus käynnistyikin yhä, ei talossa tällä haavaa toimi nettiyhteydet kuin puhelimessa. En taas tajua, tähän asti olen voinut jakaa puhelimen verkkoa tablettiin jne, nyt viikonloppuna se ei ole onnistunut vaikka olenkin, isääni lainaten, ”luetellut kaikki venäläisten lehmien nimet” ja vielä moneen kertaan. Kirottuihin vekottimiin voidaan lisätä vielä perjantaina tukkoon mennyt kaivon putki, jonka ansiosta vedet eivät virranneet ja joka aiheutti hiukan haasteita etenkin tällaisen pentuhuushollin elämään. Hallelujaa, 3. puteli viemärinavausraetta onneksi toimi, ja lauantain lähtijät saatiin pestyä ja elämä muuttui taas helpommaksi. Eipä sitä normaalia automaattista käsienpesuakaan osaa arvostaa ennenkuin sen joutuu suorittamaan mutkikkaasti! 

Viikon kuulumisia

Onkohan viikko vierähtänyt melkoisessa vilskeessä sitten viime päivityksen...
Kaikenlaista ohjelmaa on ollut, ja pennuilla on vieraita riittänyt. Lauantaina tehtiin ensimmäiset seisotuskuva/potretti kuvaus yritykset pennuista, niiden yrityksien tuloksia ja muitakin vierailukuvia löytyy jo Jangas kennelin blogista http://jangas-kennelin blogista, omat kuvani sijaitsevat vielä tiukasti kameran kortilla, jospa ne sieltä piakkoin ulos saadaan. Huoh.

Maanantaina kävi pentuja katsomassa ”Noora-mummi” Siilinjärveltä, Jimin omistaja siis. Silloinkin kuvsiltiin taas, ja ehkäpä nekin kuvat vielä tiensä nettiin löytävät.

Tiistaina oli sitten aika Mistyn lähteä takaisin omaan kotoinsa, ja saimme toisenkin isomummin takaisin muonavahvuuteen. Pennut eivät tunnu sen suuremmin maitobaaria enää kaipailevan, ulospääseminen, tai ainakin vankilasta ulos pääseminen, tuntuu niistä olevan kaikkein hauskinta, ja varsinkin pihan kätköistä niitä saa välillä ihan tosissaan huudella. Ulkona vankilasta tulee kyllä nälkä, ja väliin koko lauma istuu ja tarkkailee kun laitan ruokaa vadille. Ilmeisesti nopeampikin voisi olla... Myös tiistsina kuvailtiin, ja täytynee yrittää todissaan käynnistellä läppärimuumio että ne joskus nähtäisiinkin.

Eilen keskiviikkona oli sitten ensimmäinen eronhetki, kun Finn muutti omaan kotiinsa Vantaalle. Kovin reipas pikkuinen muuttaja kuuluu olleen, tutkinut uteliaana paikkoja ja ruokakin heti maistui. Villi viisikko käi vielä tänne vilistämään, 3 kotiutuu viikonlopun aikoihin, Felicia viettää täällä vielä reilun viikon ja Fredin kohtalo on vielä kokonaan auki, eli Fredi olisi mahdollisesti vielä omaa kotia vailla.

Lähtökiireissä muistettiin punnita Finn ja kaverit, ja tasapaksua sakkia ollaan edelleen. Kaikkein pullein eli  Finn painoi henkilövaakatarkkuudella punnittuna 4,4 kg, kaikki muut 4,2 kg. Hiukan jännittelin ehtisikö Kennelliitto lähettää pentujen papereita ennen ensimmäistä muuttoa, mutta kyllä ne sitten onneksi laatikosta löytyivät saman päivän postissa.

Jäljellä on siis vielä tarmokas viisikko, joka tuntuu lähinnä hunnilaumalta tuossa keittiössä ja eteisessä juuri nyt juoksennellessaan. Monenlaista riemua löytyy yksinkertaisista asioista. Riiviöt pudottivat mm uimakassini lattialle, ja sieltähän löytyi paljon kivaa kannettavaa. Oli siinä naurussa piteleminen! Miten ihanaa olisikaan kun ei olisi näin pimeää, ja pennut voisi laskea vielä illallakin pihalle temmeltämään. ”Hullunralli” eteisessäkin kyllä väsyttää, ja nyt rymistellään pentuhuoneen porttia, mikä tarkoittanee että alkaisi olla nälkä. Henkilökunta vastaa toiveisiin siis!

Iltaleikkejä

Tänään vihdoin ainakin viikon päivät auton takapenkillä odotellut uusi leluhankinta kulkeutui pentuvankilaan asti iltaleikkien iloksi. Kovaa kyytiä se saikin heti alkuunsa, oli mieluinen ja täytti tehtävänsä, nuoriso sai sen riepotettavakseen iltaruuan jälkeen ja väsähti ihanasti. Kolme vanhempaa laumanjäsentä on vain sitä mieltä, että lelu meni väärään osoitteeseen (taustalta kuuluva protestilaulu lähtee taas portin taakse teljetystä Mistystä) ja eiköhän lelu vaivihkaa muuta yöksi toiseen päähän taloa kunhan otollinen hetki koittaa. Kerttu-keisarinnallahan on perinteisesti ollut etuoikeus kaikkiin uusiin leluihin, joten nyt kyseessä on suuremman luokan protokollavirhe!

Illan rauhaa ja aamunkin

Kun pennuilla käy vieraita, ajoittuu se yleensä niin, että olen ehtinyt ne ulkoiluttaa, tai sadepäivinä "sisällyttää" eteis-keittiö-sektrorilla ja sitten vielä syöttää. Jonka jälkeen seuraa aina lakisääteinen ruokariehu kunnes kukin sammuu yksi kerrallaan. Elikkä, kun vieraat saapuvat, ovat pikkupiraijat yleensä vähän nukkuneet, ja ihanan lutuisia unisia pehmopalloja jotka silmät puolitangossa tulevat hännät heiluen tervehtimään vieraita. Erittäin harhaanjohtavaa että he aina ovat sellaisia! 6 kpl melkein 7 viikkoisia walesinpentuja saa halutessaan aikaan melkoisen ryskeen ja jyminän, etenkin iltaruuan jälkeen on meno sellainen, että ns. tanner tömisee ja aitaa kaatuu :D . Iltariekkuhan kuuluu jokaisen nuoren walesin elämään, sen kokee sitten jokainen uusi omistajakin aikanaan, siinä mattoa rullaantuu yms, mutta kun se tehdään 6 virmakkaan pennun voimin, on tapahtuma vielä järisyttävämpi. Eilen videoin noita iltapaineja, voisi kai varoittaa tv-kuuluttajan tavoin, että videot eivät ole tarkoitettu heikkohermoisille :D .

Taustalta kuuluva joikaus on taaskin lähtöisin portin taa pentujen ruokailun ajaksi suljetusta Mistystä, joka on sitä mieltä että jätehuoltopalvelun pitäisi jo päästä siivoamaan pentujen jättämät jämät

Eikä pelkästään illalla, tottakai aamuruuan jälkeen ja nukutun yön jälkeen jaksaa taas riehua, mutta jotenkin vaan tuo iltariekku on aina se voimallisin...

Reissailua ja rekkailua

Tämä on ollut kiireinen loppuviikko, tuntuu että loma menee kuin siivillä pentujen arkirutiineja hoidellessa ja siinä sivussa saattaa sitten ennättää ehkä muitakin juttuja. Ulkoiltu on taas säiden salliessa, tänään onnistuttiin nukkumaan koko konkkaronkka jo niin myöhään, että päivä alkoi jo valostua, joten pikkuväkikin pääsi aamu-ulkoilulle. Arvatkaa vaan, nytkin kun tämä etuus on saavutettu, tullaan sitä kovaäänisesti vaatimaan vastakin! Toisaalta tämä oli hyvä, keskipäivällä ulkoiluaikaan sitten jo satoikin, samoin illalla, ja viimeiset iltatelmuut ennen iltapalaa onkin aina suoritettu vankilan ulkopuolella sisällä koska ulkona on pilkkosen pimeää. Kuten sanottu, nuoriso on jo sangen vaativaista ja haluaa pitää kiinni saavutetuista oikeuksistaan. Ihan ei ymmärretä, ettei aina halutessa voi päästä ulos tai muuten vain vapauteen!

Vankilan väki vaatii oikeuksiaan! 

Tapahtumaa edelsi vielä dramaattinen vankilapako, kun olin päästänyt Mistyn ulos tarkistuskäynniltä vankilasta ja laittanut portin huonosti kiinni. Ketterä siskoskaksikko kiipeili esteen yli vapauteen poikien jäädessä huutamaan vankilaan. No karkulaissiskokset palautettiin äkkiä takaisin, mutta tässä nyt ilmoitellaan että vääryttä kärsitty on, joka iikka! 

Torstaina harjoiteltiin automatkailua, kun oli aika käväistä pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Kaarenkylän kammarikuoro taas hiukan viritteli äänijänteitään n. moottoritielle asti, mutta loppumatkalla Söderkullaan vallitsi takakontissa hiljaisuus. Pennut olivat tosi reippaita tohtorin tarkastuksessa, hännät vaan heiluivat, eikä sirujen laittokaan aiheuttanut suurempia tunteita. Kaikki tarkastuksessan terveiksi todettiin, purennat ovat ok, pojilla on kivekset jo laskeutuneet paitsi Finnillä jolle nekin toivottavasti vielä ilmaantuvat. Kotimatka olikin sitten täysin hiljainen, juoksentelin kotimatkalla Söderkullan kaupassakin hakemassa pennuille jauhelihaa, lähtiessä ja tullessa ei takakontista kuulunut pihaustakaan, matkailijat nukkuivat sikeästi. Kotona sitten kyllä herättiin äkkiä pihalla temmeltämään, ja jännittävän reissupäivän jälkeen ruokakin maistui hirmuvauhtia. Jätimme tosin päiväruuan väliin sen varalta ettei kenellekään tule autossa huono olo, eikä kukaan ollutkaan edes kuolannut runsaammin. Reippaita reissailijoita siis. 

Kun nyt saatiin sirut nahan alle, saatiin sitten rekisteröintikin etenemään ja lähetettyä Kennelliittoon käsiteltäväksi. Ristiäiset pidettiin ja ristiäiskahvit juotiin jo keskiviikkona, virallisiksi nimikseen he saivat:

• DIRLIAN FANCY PANTS "Fonzie"
• DIRLIAN FINNISH PASSION "Flynn"
• DIRLIAN FLYING FINN "Finn"
• DIRLIAN FRONTSIDE OLLIE "Fredi"
• DIRLIAN FAITHFUL JOY "Felicia"
• DIRLIAN FOREST FLOWER "Flora" 

On aina jännää odotella ja hauska nähdä, millaisen "oikean" nimen he sitten saavat omissa kodeissaan. Viikon kuluttua ollaankin jo jännän äärellä, kun pikkuväki alkaa tehdä muuttoa omiin koteihinsa.