sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pennut 2 viikkoa

Tänään tulee siis 2 viikkoa täyteen pentujen syntymästä, niin se aika rientää! Ihanaa aikaa, kun pikkuiset tuntuvat vaan kasvavan silmissä ja ovat kylläisiä ja tyytyväisiä ja Misty-mamma hoitelee kaiken hyvin ja huolella. Kasvattajan ei tässä kohtaa vielä tarvitse kauheasti vaivaa nähdä, kunhan vähän siivoilee laatikkoa, vaihtelee alustoja ja kantaa rouvakoiralle ruokaa että maidontulo jatkuu, ja etupäässä siis ihailee pentuja ja Mistyn toimivaa ruoka-ja puhtaanapitopalvelua.  No, kiinteään ruokaan siirryttäessä pääsee sitten kasvattajakin taas ihan kunnolla pentulandian siivoamisen makuun, nautitaan siis vielä niin kauan kun vielä voidaan :D.

Veikkailin että vähintään 2 pentua ylittää yhden kilon rajapyykin 2 vkoa täyttäessään, ja oikeassahan olin. Flora & Fonzie menivät yli, toiset jäivät vielä alle ja "pikkupojat" Fredi ja Finn tulevat samaa tahtia toisessa päässä. Näyttää siltä, että pennut kasvavat kaikki nyt suht tasaista tahtia, grammamääräinen painonlisäys on hyvin tasainen, mutta isoimpien pentujen silloin alussa saama pienenpieni kaula muihin säilyy tällä menolla ainakin siihen asti kunnes aletaan ahmia kiinteää ruokaa, ja mitä sitten tapahtuu, jää vielä nähtäväksi :) .

Silmät siis aukesivat, ja pennut liikkuvat jo hyvin määrätietoisesti heti suoraan maitobaariin kunhan se suvaitsee paikalle saapua. Ylimääräinen pyöriminen ja piipitys on jäänyt pois, paljonhan se varmaan helpottaa kun näkee mihin se mamma baarinsa parkkeeraa. Tänään videoin puolipökerryksessä ruuan jäljiltä olevia pentuja, ja onnistuin taltioimaan Floran ensimmäiset kurkisteluyritykset laatikon laidan yli. Taustalta kuuluvat äänet ovat lähtöisin Kerttu-mummelista joka muiden ollessa ulkona tykkää haistella pentuhuoneen hajuja.


perjantai 28. syyskuuta 2018

Nukkumaanmenoaika


Vaikka silmät ovat nyt auenneet, on pentujen elämä vielä ihan syömis- ja nukkumispainotteista. Mistyn maitobaari taitaa jo löytyä vähän helpommin, mutta eipä niillä "uusilla" silmillä ihan vielä kauheasti ympärille katsella. Nopeamminkin sinne maitohanojen äärelle kiiruhdetaan päivä päivältä. Siinä ei oikein ehdi kissaakaan sanoa kun Misty loikkaa laatikkoon ja samantien on iso viuhka pentuja helmoissa ruokailemassa. Maitobaarista tultua katsellaan sopiva paikka kavereitten keskeltä ja taas nukutaan, seuraavaan ruokailuun.


Vähän aikaa sentään pitää maata masu pullollaan ja maiskutella ennen unen tuloa...


Viimeksi punnitsin koko lauman tiistaina, ja kun tänään taas sen tein, oli ihanaa huomata kuinka tasaista vauhtia edelleen kaikki kasvavat. Flora tyttönen menee kyllä menojaan ihan omilla lukemillaan ja Fonzie vähän yrittää peesata, ja muu sakki tulee sitten perässä. Tässä välissä kaikkien painot olivat nousseet 200-245g. Tällä hetkellä pienimmän titteliä pitää hallussaan Finn, koska Fredi oli nyt varsin kunnostautunut baarielämässä, ja vastasikin suurimmasta painonkertymästä, jopa Flora-sisko jäi hopealle! Sunnuntaina pennut täyttävät jo 2 vkoa, ja alkaa olla selvää että ainakin 2 suurinta ylittävät silloin jo 1 kg rajan ja kuinka moni muu jää sitten nähtäväksi. Ihanaa on kyllä noita punnituksia tehdä, kun ei tarvitse olla sydän huolesta syrjällään siitä ovatko painot yhtään nousseet kuten joskus taannoin.  Pullukkaiset kasvavat ja syövät hyvin, Misty-mamma syö hyvin sekoittelemiani ruokamössöjä ja maitoa tuntuu riittävän, tyytyväiset pennut pyllähtävät baarista massut pullollaan maiskutellen pötköttelemään, eipä ole juuri ihanampaa näkyä ja ääntä...

Kuka kukin on. (Toivottavasti oikein... vaikka heitä paljon onkin tietysti ihaltu ja  katseltu, välillä silti sekoaa jos tuntomerkit ovat piilossa). 



keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Tirkistellään



 Pennut ovat tänään 10 vrk ikäisiä, ja tuntuu että ne kasvavat jo pelkästään työpäivän aikanakin jo. Neliveto alkaa olla jo nopeaa, ja lisäksi yritykset pysyä pidempään 4:llä jalalla ovat alkaneet ja edistystähän alkaa vähitellen tapahtua siinäkin. Katselin jo eilen kun seurailin laatikossa syömään kiiruhtavia pentuja, että ihan kuin silmät alkaisivat raottua. Tänään sitten töistä tultua ei epäilystäkään, ensimmäisenä maailmaa katselee ilmeisesti Flora-pullukka, mutta kyllä muutamalla muullakin oli toinen silmä hiukan jo sirrillään yms. Eiköhän tässä loppuviikosta ole silmät auki jo kaikilla.

Uni-muodostelmat vaihtelevat

Rentoa sakkia

Etupäässähän laatikossa edelleen nukutaan sikeästi, ajallisesti ehdottomasti eniten, ja silloin kun valveilla ollaan, aika käytetään tehokkaasti syömiseen. Vielä ei aikaa haaskata turhuuksiin, vaan syönnin jälkeen tulee aina uni heti. Kovin tyytyväisiä pentuja nämä kyllä ovat, Mistyltä tulee hyvin maitoa, ja kun mamma lähtee laatikosta, ryhtyvät juniorit kiltisti nukkumaan. Kun olen kotona, haluaa Misty olla meidän muiden kanssa seurustelemassa silloin kun babyt nukkuvat, kun laatikosta kuuluu jotain äännähdyksiä tai alkaa olla aika siirtää maitobaari taas pentulaatikkoon, seisoo se portilla ja viestii eleillään että huoneeseen olisi nyt taas päästävä. Yön se viettää pentujen kanssa, ja vakioksi on muodostunut että melkein joka yö rouva haluaa pihalle asioimaan n.  klo 2 maissa. Ihmekös jos tuon ruokamäärän syötyä tulee yöllä vessahätä! Muuten huoneesta ei öisin juurikaan kuulu ääniä joihin heräisi, joskus joku rassu huutaa kun ei hetipaikalla löydä maitobaariin yösyöpöttelemään. 

Felicia ja Fonzie

Punnituksissa on heittäydytty ensimmäisen viikon vakaiden lukemien jälkeen jo vähän laiskemmiksi, enkä joka päivä viitsi kiusata kaikkia pentuja punnitsemisella. Kaikki kumminkin näyttävät pulleilta ja pyöreiltä, pentue kooltaan tasailta, eikä kukaan pistä kasamuodostelmsta silmään. Tänään punnitsin vielä sillä hetkellä hereillä olon perusteella kolmikon Fredi, Flora ja Fonzie. Kahden vrk:n painonnousu oli kaikilla kolmella grammamääräisesti suurinpiirtein sama! Oikein hyvältä siis näyttää! 

Flora-pullukka

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Pennut 1 vkoa

Korillinen koiranpentuja. Kassi jäi laatikon siivouksen väistötilana liian pieneksi, sienikori käyttöön siis... Ensi viikolla sekin on varmasti jo liian pieni. 

On se kummallista miten aika kuluu, Mistyn ja Jimin pikkuiset ovat jo viikon ikäisiä pikkumarsuja. Kauheastihan tässä ensimmäisen viikon aika ei ole uusia asioita vielä opittu tai eteen tullut, korkeintaan etuilua maitobaarin jonossa tai noita kummallisia väistötiloja kun kasvattaja vaihtaa alusia ja siivoa kotilaatikkoa. Mutta lähinnä syödään ja nukutaan, vuorokauden ympäri. 

Tyylinäyte nukkumismuodostelmista

Tänään oli aika tehdä tilinpäätös kuutosten viikon kasvuvauhdista. Ja tosi hyvältähän se näyttää, kaikki ovat lihoneet syntymästään yli 200g vaikka pari ensimmäistä päivää ei Mistyltä vielä ihan kunnolla maitoa tullutkaan. Isoimmat punkerot,  Flora ja Fonzie jopa yli 300g. Kun nyt verrataan vaikka pariin edelliseen pentueeseen, joiden starteissa sattui vähän tavallista enemmän hämminkiä, voidaan todeta että F-pennuista joka ikinen iikka painaa rutkasti enemmän edeltäjiään tässä vaiheessa. Onkin ihanaa (tässä vaiheessa koputan päätäni ja kaikkia muita saatavilla olevia puupintoja) että laatikossa syö ja nukkaua tuhistaa ihan "tavallinen" pullea ja tyytyväinen pentue. Ihan kivoja ja isoja koiriahan kaikista edellämainituista kasvoi, mutta se stressi ja huoli ei hevillä unohdu! 

Pullukka puntarissa. Taitaa mennä mitta-astiakin pian vaihtoon, Fonzie juuri ja juuri vielä mahtuu...

Taas oli vrk:n aikana makoisaa maitoa ryystetty niin että painot olivat nousseet 31-55g. Kuvio näyttää pysyvän nyt aika samana päivästä toiseen, kaksi isointa ahmattia on saanut vedettyä vähän yli-vähän vajaan 100g kaulan seuraaviin. Pikkupojat Fredi ja Finn kasvavat ihan omaa hyvää vauhtiaan, Flynn ja Felicia sijoittuvat sitten 10-20g päähän heistä. Ehkä tämän ihan jokapäiväisen painojen vahtaamisen voi jo pian lopettaa! 


Kauhea nälkä jo olisi, mutta Misty on sitä mieltä että puhtaus on puoli ruokaa, ja lapset saavat odotella maitoannostaan niin kauan että mamma hoitaa hygienian.




Saatiinhan se perhe rivissä ja ruodussa ja sovussa syömään







lauantai 22. syyskuuta 2018

Pulleroiset palleroiset kasvavat

Huomenna tulee pennuilla 1 viikon ikä täyteen, ja silloin täytyy yrittää olla valoisaan aikaan liikkeella että saan parempia kuvia pesueesta. Pentu/makuuhuoneemme on matala ja hämärä, eikä keinovalo oikein tahdo riittää. Tänään riitti kaikenlaista touhua, joten valoisa aika mennä hujahti salakavalasti ohi. 

Tänään tehtiin taas punnituksia, ja jännitti kovasti että kuinkahan moni niistä eilen vielä alle puolikiloisista siirtyy jo 500g paremmalle puolelle Fonzien ja Floran kintereille. Ahkerasti oli taas maitobaarissa notkuttu, kaikki pennut olivat lihoneet eilisestä 50-70g.  Ainoa jolta jäi rajapyykki vielä ylittämättä, oli Fredi, kun taas Finn joka eilisessa tarkkailussa oli saanut tai syönyt vähiten, sai nyt kunnian olla päivän "käyräkunkku" 70g painonnousullaan. 

Pitäisi saada nuo sisarukset kiinni... Muut jo kellahti syötyään nukkumaan, mutta Fredi ahkeroi baarissa edelleen...


perjantai 21. syyskuuta 2018

Se on salaisuus...🎵🎶


Meinaatko että saan tulla?

Taisin kertoa jo aiemmin yhteisestä salaisuudesta joka meillä on Kerttu-(iso)mummin kanssa. Kun Misty ja Hippu menevät vauhdilla pihalle, jää mummeli hengailemaan eteiseen koska tietää että joskus silloin saattaa lykästää, ja pääsee katsomaan pikkuväkeä. Ihan aina se ei edes usko hyvää tuuriaan...

Näköjään kaikki hyvin, ne nukkuvat

Kerrottakoon että sellaistakin on sattunut, Mistyn viipyillessä pitkään itsekseen pihalla, että se itsensä supernannyksi kuvitteleva pääsi myös kurkistamaan pentulaatikkoon. Kun nuo ihmetyksen aiheet oli viimein nähty, on Hippu ollutkin vähemmän kiinnostunut pentuhuoneen elämästä, vaikka kyllähän sitä välillä harmittaa kun siellä istuskelen pentuja katselemassa eikä sinne pääse mukaan.



Aika yksitoikkoistahan elämä pentulaatikossa vielä on. Siellä joko syödään tai nukutaan erilaisissa muodostelmissa. Maitobaarin paikalle saapuminen aiheuttaa kovan kuhinan ja siinä sitten ei tiedetä mihin suuntaan lähteä. Onneksi sinne baariin aina kumminkin löydetään, mitä nyt yksi poikaressu oli niin eksyksissä viime yönä että herätti huudollaan koko talon. Baari oli lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Imuvoimakin todistettavasti toimii, tänään kun tuli kauppareissultani oli laatikossa vain 5 pentua, Fredi-pikkuinen nukkui kerällä umpikujassa laatikon ja aitauksen välissä. Lienee Mistylle tullut joku äkkilähtö ikkunaan tms, ja Fredi on sitkeästi roikkunut kyydissä laatikon laidan ylitse. Toivottavasti tämä oli nyt ensimmäinen ja viimeinen kerta tällä kertaa. 


Pikku unikeot kasvavat tasaista vauhtia edelleen. Tämän päivän mittauksissa erottui 3 samanlaista pariskuntaa. On jo puolen kilon rajan ylittäneet ja n. 50g erolla muista karkuun rynnistänyt kaksikko Flora ja Fonzie, sitten on keskisarjalainen kaksikko Flynn ja Felicia ja sitten vielä "pienimmäiset" eli Fredi ja Finn. Mainittakoon että näiden kahden vm.  kaksikon erot toisiinsa ovat n. 10-15g, eli aika olemattomasti ja ehkä jo seuraavalla kerralla tilanne voi taas olla ihan toinen. 




keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Maitohanat aukesivat!

Aamulla hieraisin silmiäni, pennut näyttivät niin pyöreiltä ja palleroisilta yön jälkeen. Mistyn meijeritoiminta on siis nyt alkanut kunnolla, pienen odottelun jälkeen. Pennutkin vaikuttavat tyytyväisemmiltä ja nukkuvat pidempiä päiväunia. Syöväthän ne yölläkin, mutta ilmeisen hiljaa. En tiedä onko ”herkkumössöillä” osuutta maitoasiassa, mutta ainakin ne Mistylle maistuvat joten jatkamme sillä tiellä. Pääasia että maitobaari toimii nyt niinkuin pitää.

Pikkumarsut päiväunilla


Päivän punnituksessa olikin jännät paikat, ja ihanastihan painot olivat nousseet sitten eilisen. Päivän baarikärpänen titteli menee kyllä ilman muuta Fredille, joka eilen vielä oli selkeästi pienin. Nyt Fredi on vetäissyt kunnolla hyvää ja ravitsevaa maitoa massuunsa, lihonut vrk:ssa 70g ja kiilannut itsensä samaan tasapaksujen sisarusten kerhoon Finnin, Flynnin ja Felician kanssa. Tasapaksujen kerhossa painot vaihtelevat 371-383g välillä, ja baarielämää ahkerasti viettänyt Fredi on muuten tasapaksuista toisiksi painavin, aika huima kiri pikkupojalla!  Punkerokastiin kuuluvat sitten Fonzie ja Flora, tytönpullukka on ensimmäinen joka rikkoi 400g rajapyykin ja ihan parista grammasta se jäi veljelläkin kiinni. Jännä noita painoja on seurailla, kuka aina kulloinkin on ollut eniten baarissa ahkeroimassa ja kuka on nukkunut onnensa ohi. Kaikkinensa tosi tasaista vauhtiahan he nyt näyttävän kasvaneen, toivottavasti sama tahti jatkuu.

Lopuksi pari unikuvaa lisää, näköjään videon lataus taas vaihteeksi tökkii.

Pullean Floran päällä on hyvä nukkua, hyötykäyttäjina Fredi ja Felicia

Nöpönenää nukuttaa




tiistai 18. syyskuuta 2018

Pennut tänään


Kassillinen koiranpentuja! Johonkinhan se on väistettävä, kun kotilaatikossa tehdään suursiivousta...




Ruokailutouhuja, Finn on kamalasti myöhässä! Taustalla rämisyttelee pentuhuoneen koiraporttia Mistyn serkkutyttö Hippu, joka ei voi ymmärtää miksei sellaista supernannya päästetä ollenkaan pentujen luokse. Vieressä vahtii yleensä kärsivällisesti isomummi Kerttu, joka tietää mistä on kysymys ja mitä makuuhuoneessa tapahtuu. Ei kerrota Mistylle, mutta Kerttu-mummeli on päässyt tyttärentyttärensä jälkikasvua vilkaisemaan pari kertaa Mistyn ulkoillessa. Tämä on minun ja Kertun traditio ja salaisuus, Kerttu tietää että kun jättäytyy sisälle muiden hötkyillessä mennä ulos pihalle, hellyn ja päästän sen kurkistamaan pentuja. Muuta se ei teekään vaan tulee pois, ilmeisesti vanharouva tietää nämä jutut 😂. Toinen isomummeistahan lähti äitiyslomittajaksi Mistyn tilalle Espooseen. Kamala ikävä omaa virnistelevää pilkkunaamaista jääräpäätä, mutta onneksi ajalla on taipumus kulua nopeaan ja saadaan Kukka kotiin viimeistään 7 vkon päästä. 


Vasemmalta oikealle. Fredi, Felicia, Flora, keskimmäisenä Flynn, sitten Fonzie&Finn. Tytöistä en tosin mene ihan 100% takuuseen, merkit joista ne tunnistan, ovat piilossa, tietenkin.


F-pentueemme on täällä

Mistyn lämmöt olivat alhaalla lauantaina aamumittauksessa, joka antoi epäilyksen ettei seuraavana yönä ehkä pahemmin nukuta. Lisäksi Misty oli koko päivän aika rauhaton ja erittäin läheisriippuvainen ja hellyydenkipeä. Se ei ole ison mahansa takia päässyt sohvalle enää odotuksen viime aikoina, mutta niin vain kun on tosipaikka edessä, pennut mylläävät mahassa lähtökuopissaan ja mammakoiralla on tukala olo, joten kasvattajan kainaloon oli päästävä. Tai oikeastaan kainalo ei riittänyt, syli sen piti olla!

Arvelin oikein, yöllä ei ehditty kuin torkahtaa kunnes alkoi tapahtua. Ensimmäinen (poika)pentu syntyi vauhdilla, ja sai samantien kenties jostain ajatusyhtymästä johtuen laatikkonimekseen Fonzie. Kello oli tuolloin 1.10 sunnuntain puolella. Ei kestänyt kuin 20 min ja maailmassa oli veli joka sai käyttönimekseem Flynn, reilun tunnin päästä syntyi velipoika Finn. Siinä vaiheessa, 3 urospennun jälkeen, alkoi kieltämättä tulla mieleen sellaiset dejávuut 7+1 pentueesta. Kului puoli tuntia, Mistyltä tuli vettä, mutta seuraavaa tulijaa, pientä tyttöpentua saimme odotella vielä toiset puoli tuntia. Se ei edes pärskinyt tai rohissut, raukka menehtyi ihan viime metreillä varmaan, yrityksistä huolimatta en minä eikä Misty saatu sitä virkoamaan. 20 min kuluttua oli sen siskon vuoro syntyä, tulija näytti väriltään niin isomummoltaan Kukalta, että sai pentulaatikkoon käyttöönsä nimen Flora. Kului vielä puoli tuntia, ja syntyi siskolle vielä yksi veli, Fredi näki päivänvalon puoli viiden aikaan. 

Sitten hiljeni, Mistykin näytti rauhalliselta. Ultrassa oli näkynyt 4 pentua, nyt niitä oli syntynyt jo 6. Monesti ultrassa nähdyt tulokset tuplautuvat, jo nytkin minulla oli tutina, että saattaa siellä vielä joku olla tulossa, vaikka Mistystä ei oikein voinut enää mitään päätellä. Klo 8 aikaan aloin uskoa, että ehkä tämä pentue oli sitten tässä, vaikka tiedän että viimeisiä pitkämatkalaisia saa joskus odotella pidempäänkin. Viime synnytykset ovat vain sujuneet aika sutjakkaasti.  No, kuinka ollakaan klo 11 Misty synnytti kylmän, siis jo paljon aiemmin kuolleen pennun. Siinä vaiheessa en halunnut tietää sen sukupuolta, pakkasin sen haudattavaksi siskonsa kanssa, olin toivonut narttupentuja ihan itsellenikin omistukseen jätettäväksi, niitä oli jälleen kerran vain se yksi. Mutta Mistylläpä oli vielä yksi yllätys "takataskussaan", varttia vaille 12 syntyi vielä 1 tyttöpentu lisää, reipas ja pirteä. Oi kasvattajan onnea, niinpä tuo Maija Myöhäinen sai nimekseen Felicia, mikä tietääkseni tarkoittaa iloa tai onnea tai molempia...



Pennut olivat syntyessään hyvin samaa kaliberia. Pienin oli Fredi, 299 grammallaan ja suurin Finn 322 grammaa. Feliciasta olin ilmeisesti niin onnellinen, että unohdin sen kokonaan punnita, ja eilen punnitsin erehdyksessä Floran kahteen kertaan, siskot kun ovat hyvin samanoloisia. Felicia on kuitenkin se pikkusisko painoltaankin, Flora on jyrännyt maitobaarissa ja pitää keulapaikkaa painokäyrien kuningattarena tällä kertaa. Fredi on edelleen "pienin", vaikka onkin lihonut eilisestä enemmän kuin veljensä Finn. Niin ne painot vaihtelevat.



Misty näyttää olevan huolehtivainen ja hellä (hmm, peppujenpesutyyli näyttää ihan tavallisen hurjalta) emo, joka ei kauan malta olla pentulaatikosta poissa. Epäilin ettei sen maidontuotanto toimi vielä oikein täyttä häkää ja aloin antaa sille kaikenlaista hyvää ja ravitsevaa kuivamuonan lisänä, arvon rouva kun vielä kuivamuonaa kovasti ylenkatsoi. Toistaiseksi eksoottiset sörsselini ovat koiramammalle maistuneet, ja ainakin pennut kasvavat sekä ovat tyytyväisiä ja hiljaa, mitä nyt maitobaarin saapuessa ulkoilemasta tai siirtyessä laatikossa aiheuttaa kaikuvia protestiääniä. 





Mistyn ja Jimin pennut

Eräänä helteisenä heinäkuun tiistaipäivänä kävimme Mistyn kanssa treffaamassa Jimi-herraa Siilinjärvellä. Kerrassaan huikea roadtrip, meni kategoriaan ikimuistoisia astutusmatkoja. Kas näin se meni. Olimme juuri edellisenä päivänä palailleet iltapäivällä lauantaina kukonlaulun aikaan alkaneelta näyttelymatkalta Pohjois -Ruotsista. Misty oli viettämässä juoksulomaansa täällä meillä kotona, ja se oli käynyt edellisenä päivänä verikokeissa, että kotiin tultuani tietäisin vähän missä mennään ja onko vielä kiirettä ensinkään. Tiistaina kun olin saanut pahimman jetlagin nukuttua pois, soitti verikokeen tuloksista Sipoon eläinlääkäriaseman Sisar Hento, jonka sanoma oli lyhyesti ja ytimekkäästi että "Tänään voisi jo mennä, huomenna voi jo ehkä olla myöhäistä". No mikäpäs siinä, ei muuta kuin viestiä Jimin omistajalle Nooralle että toivottavasti sopii että me täältä lähdetään tulemaan, ja varuiksi hommasin vielä kotiin jäävälle omalle kolmikolle iltaulkoilutuksen, ihana Tanja kävi viettämässä aikaa pihallamme mummien ja Hippuliinin kanssa. Niin siinä tuli sitten ajeltua iltaseltaan Siilissä, 383km suuntaansa, oltua perillä n. puoli tuntia ja takaisin kotiin, ihan parin pysäytyksen taktiikalla sivu, mennessä oli vielä niin lämmin ettei Mistyä voinut jättää autoon kuin sekunniksi että ehtii juosta äkkiä abc:lla, tullessa etsittiin kyllä uimarantaa muttei löydetty joten kotimatkallakaan ei liikoja viivytelty. Ei muuten edes ehtinyt alkaa väsyttää, varmaan ne kuuluisat adrenaliinit...

Huikea reissu,  mutta tuloksekas, ja nyt meillä onkin pentue, jonka vanhemmat ovat:

C.I.B FI&EE MVA Rocbee Jimmy Dean "Jimi"

&

FI, EE&BY MVA, LT, LV, EE, BALT&BY JMVA, JMV-16, BYV-16 Dirlian Charlotte Russe "Misty"

Jimin ja Mistyn pentueen sukutaulu linkkinä SKL:n koiranetistä . Ko. koiran nimeä klikkaamalla pääset katsomaan sen tietoja.