Kennelissä hiljeni

Tänään koitti paluu normaaliin hiljaiseen arkeen, kun pentueen viimeinenkin haettiin omaan kotiinsa. Felicia nyk. Roosa muutti omaan kotiinsa Porvooseen. Neitiläinen jäi omistukseeni, ja onkin ihanaa että sijoituskoti sattui tällä kertaa löytymään näin läheltä. Fredihän muutti Klaukkalaan jo tiistaina, ja tunnetaan nykyään nimellä Sisu, Flora asustelee Lintuvaarassa Florana edelleen :). Kuten sanottua, suorastaan aavemaisen hiljaiselta tuntuu 2 kk jälkeen, ei enää räyhäkkäitä iltapaineja eikä topakkaa pienten tassujen töminää, mummelikoirien kuorsausta vain.

Onneksi viimeisellekin tirriäiselle oli jo oma koti olemassa, kun täällä muutaman päivän muuta pidempään vietettiin, alkoi Hipulla ja pikkuneidillä olla oikein kivaa keskenään, ja iltaleikit ihan parasta a-luokkaa... Olisiko noita enää pidemmän päälle kohta hennonut erottaakaan 😂

Kuuluisat seisotuspotretit ovat vihdoin kaikki saatavilla, ja nettiyhteyskin pelaa uuden reitittimen myötä huimaa vauhtia. Nyt vaan tarvittaisi aikaa ja kestävyyttä ehtiä loputkin kuvat muokkaamaan. Huomenna on kiire pöivä, kutta yritäm ehtiä alkuviikosta vihdoin saamaan potretteja nettiin. 

Kaikilla pennuilla on kodit

Viimeinenkin pojista, Fredi, löysi oman kodin, joten meillä ei ole enää pentuja vapaana.

Seuraava pentue on ajankohtainen mahdollisesti keväällä 2019.

Reippaita pieniä muuttajia

Lauantaina lauma jälleen harventui, kun omiin koteihinsa muuttivat Fonzie ja Flynn. Fonzie matkaili Helsinkiin ja aloitti uuden elämänsä Leevinä, illalla oli aika varustella pitkälle kotimatkalle Flynn, joka jatkaa elämäänsä Lapinlahdella Ruutina kahden kissan ja Nalle-koiran kaverina. Kaikista kolmesta tähän asti matkaan lähteneistä olen saanut kuulla uutisia, nähdä kuvia ja videoita, ja on ihanaa nähdä kuinka reippaana niin Leevi, Ruuti ja jo keskiviikkona muuttanut Nemo ovat kodeissaan, hännät heiluen kohti uusia seikkailuja.

Täällä meillä tuntuu jo tosi hiljaiselta vaikka touhukas kolmikko, siskot ja niiden veli täällä temmeltääkin. Väistämättä täällä kuitenkin jo ensi viikonloppuna meno hiljenee, Flora lähtee maailmalle huomenna, Fredi ylihuomenna ja Felicia saa viettää muutaman päivän aikuisemman väestön, isomummien ja Hipun seurassa. Kuinkahan siihen tasaiseen arkeen taas tottuu, kyllä kai.

Ettei kukaan vaan vahingossakaan kuvittele, että kolme pentua ei pystyisi painimaan yhtä väkevästi kuin kuusi, tässä näyte kolmikon iltapaineista.

Pimeää kuvaa pimeähköstä huoneesta, kattolamppu sanoi irti Yya-sopimuksensa, ja sitä täytyy ajan kanssa tutkailla kunhan pentuvankila hiljenee. Tekniset ongelmat riivaavat myös valokuvaussessioiden tuotosten julkipääsyä. Tänään sain kuvat katsottua ja muokattua, mutta kas kummaa, vaikka läppärivanhus käynnistyikin yhä, ei talossa tällä haavaa toimi nettiyhteydet kuin puhelimessa. En taas tajua, tähän asti olen voinut jakaa puhelimen verkkoa tablettiin jne, nyt viikonloppuna se ei ole onnistunut vaikka olenkin, isääni lainaten, ”luetellut kaikki venäläisten lehmien nimet” ja vielä moneen kertaan. Kirottuihin vekottimiin voidaan lisätä vielä perjantaina tukkoon mennyt kaivon putki, jonka ansiosta vedet eivät virranneet ja joka aiheutti hiukan haasteita etenkin tällaisen pentuhuushollin elämään. Hallelujaa, 3. puteli viemärinavausraetta onneksi toimi, ja lauantain lähtijät saatiin pestyä ja elämä muuttui taas helpommaksi. Eipä sitä normaalia automaattista käsienpesuakaan osaa arvostaa ennenkuin sen joutuu suorittamaan mutkikkaasti! 

Viikon kuulumisia

Onkohan viikko vierähtänyt melkoisessa vilskeessä sitten viime päivityksen...
Kaikenlaista ohjelmaa on ollut, ja pennuilla on vieraita riittänyt. Lauantaina tehtiin ensimmäiset seisotuskuva/potretti kuvaus yritykset pennuista, niiden yrityksien tuloksia ja muitakin vierailukuvia löytyy jo Jangas kennelin blogista http://jangas-kennelin blogista, omat kuvani sijaitsevat vielä tiukasti kameran kortilla, jospa ne sieltä piakkoin ulos saadaan. Huoh.

Maanantaina kävi pentuja katsomassa ”Noora-mummi” Siilinjärveltä, Jimin omistaja siis. Silloinkin kuvsiltiin taas, ja ehkäpä nekin kuvat vielä tiensä nettiin löytävät.

Tiistaina oli sitten aika Mistyn lähteä takaisin omaan kotoinsa, ja saimme toisenkin isomummin takaisin muonavahvuuteen. Pennut eivät tunnu sen suuremmin maitobaaria enää kaipailevan, ulospääseminen, tai ainakin vankilasta ulos pääseminen, tuntuu niistä olevan kaikkein hauskinta, ja varsinkin pihan kätköistä niitä saa välillä ihan tosissaan huudella. Ulkona vankilasta tulee kyllä nälkä, ja väliin koko lauma istuu ja tarkkailee kun laitan ruokaa vadille. Ilmeisesti nopeampikin voisi olla... Myös tiistsina kuvailtiin, ja täytynee yrittää todissaan käynnistellä läppärimuumio että ne joskus nähtäisiinkin.

Eilen keskiviikkona oli sitten ensimmäinen eronhetki, kun Finn muutti omaan kotiinsa Vantaalle. Kovin reipas pikkuinen muuttaja kuuluu olleen, tutkinut uteliaana paikkoja ja ruokakin heti maistui. Villi viisikko käi vielä tänne vilistämään, 3 kotiutuu viikonlopun aikoihin, Felicia viettää täällä vielä reilun viikon ja Fredin kohtalo on vielä kokonaan auki, eli Fredi olisi mahdollisesti vielä omaa kotia vailla.

Lähtökiireissä muistettiin punnita Finn ja kaverit, ja tasapaksua sakkia ollaan edelleen. Kaikkein pullein eli  Finn painoi henkilövaakatarkkuudella punnittuna 4,4 kg, kaikki muut 4,2 kg. Hiukan jännittelin ehtisikö Kennelliitto lähettää pentujen papereita ennen ensimmäistä muuttoa, mutta kyllä ne sitten onneksi laatikosta löytyivät saman päivän postissa.

Jäljellä on siis vielä tarmokas viisikko, joka tuntuu lähinnä hunnilaumalta tuossa keittiössä ja eteisessä juuri nyt juoksennellessaan. Monenlaista riemua löytyy yksinkertaisista asioista. Riiviöt pudottivat mm uimakassini lattialle, ja sieltähän löytyi paljon kivaa kannettavaa. Oli siinä naurussa piteleminen! Miten ihanaa olisikaan kun ei olisi näin pimeää, ja pennut voisi laskea vielä illallakin pihalle temmeltämään. ”Hullunralli” eteisessäkin kyllä väsyttää, ja nyt rymistellään pentuhuoneen porttia, mikä tarkoittanee että alkaisi olla nälkä. Henkilökunta vastaa toiveisiin siis!

Iltaleikkejä

Tänään vihdoin ainakin viikon päivät auton takapenkillä odotellut uusi leluhankinta kulkeutui pentuvankilaan asti iltaleikkien iloksi. Kovaa kyytiä se saikin heti alkuunsa, oli mieluinen ja täytti tehtävänsä, nuoriso sai sen riepotettavakseen iltaruuan jälkeen ja väsähti ihanasti. Kolme vanhempaa laumanjäsentä on vain sitä mieltä, että lelu meni väärään osoitteeseen (taustalta kuuluva protestilaulu lähtee taas portin taakse teljetystä Mistystä) ja eiköhän lelu vaivihkaa muuta yöksi toiseen päähän taloa kunhan otollinen hetki koittaa. Kerttu-keisarinnallahan on perinteisesti ollut etuoikeus kaikkiin uusiin leluihin, joten nyt kyseessä on suuremman luokan protokollavirhe!

Illan rauhaa ja aamunkin

Kun pennuilla käy vieraita, ajoittuu se yleensä niin, että olen ehtinyt ne ulkoiluttaa, tai sadepäivinä "sisällyttää" eteis-keittiö-sektrorilla ja sitten vielä syöttää. Jonka jälkeen seuraa aina lakisääteinen ruokariehu kunnes kukin sammuu yksi kerrallaan. Elikkä, kun vieraat saapuvat, ovat pikkupiraijat yleensä vähän nukkuneet, ja ihanan lutuisia unisia pehmopalloja jotka silmät puolitangossa tulevat hännät heiluen tervehtimään vieraita. Erittäin harhaanjohtavaa että he aina ovat sellaisia! 6 kpl melkein 7 viikkoisia walesinpentuja saa halutessaan aikaan melkoisen ryskeen ja jyminän, etenkin iltaruuan jälkeen on meno sellainen, että ns. tanner tömisee ja aitaa kaatuu :D . Iltariekkuhan kuuluu jokaisen nuoren walesin elämään, sen kokee sitten jokainen uusi omistajakin aikanaan, siinä mattoa rullaantuu yms, mutta kun se tehdään 6 virmakkaan pennun voimin, on tapahtuma vielä järisyttävämpi. Eilen videoin noita iltapaineja, voisi kai varoittaa tv-kuuluttajan tavoin, että videot eivät ole tarkoitettu heikkohermoisille :D .

Taustalta kuuluva joikaus on taaskin lähtöisin portin taa pentujen ruokailun ajaksi suljetusta Mistystä, joka on sitä mieltä että jätehuoltopalvelun pitäisi jo päästä siivoamaan pentujen jättämät jämät

Eikä pelkästään illalla, tottakai aamuruuan jälkeen ja nukutun yön jälkeen jaksaa taas riehua, mutta jotenkin vaan tuo iltariekku on aina se voimallisin...

Reissailua ja rekkailua

Tämä on ollut kiireinen loppuviikko, tuntuu että loma menee kuin siivillä pentujen arkirutiineja hoidellessa ja siinä sivussa saattaa sitten ennättää ehkä muitakin juttuja. Ulkoiltu on taas säiden salliessa, tänään onnistuttiin nukkumaan koko konkkaronkka jo niin myöhään, että päivä alkoi jo valostua, joten pikkuväkikin pääsi aamu-ulkoilulle. Arvatkaa vaan, nytkin kun tämä etuus on saavutettu, tullaan sitä kovaäänisesti vaatimaan vastakin! Toisaalta tämä oli hyvä, keskipäivällä ulkoiluaikaan sitten jo satoikin, samoin illalla, ja viimeiset iltatelmuut ennen iltapalaa onkin aina suoritettu vankilan ulkopuolella sisällä koska ulkona on pilkkosen pimeää. Kuten sanottu, nuoriso on jo sangen vaativaista ja haluaa pitää kiinni saavutetuista oikeuksistaan. Ihan ei ymmärretä, ettei aina halutessa voi päästä ulos tai muuten vain vapauteen!

Vankilan väki vaatii oikeuksiaan! 

Tapahtumaa edelsi vielä dramaattinen vankilapako, kun olin päästänyt Mistyn ulos tarkistuskäynniltä vankilasta ja laittanut portin huonosti kiinni. Ketterä siskoskaksikko kiipeili esteen yli vapauteen poikien jäädessä huutamaan vankilaan. No karkulaissiskokset palautettiin äkkiä takaisin, mutta tässä nyt ilmoitellaan että vääryttä kärsitty on, joka iikka! 

Torstaina harjoiteltiin automatkailua, kun oli aika käväistä pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Kaarenkylän kammarikuoro taas hiukan viritteli äänijänteitään n. moottoritielle asti, mutta loppumatkalla Söderkullaan vallitsi takakontissa hiljaisuus. Pennut olivat tosi reippaita tohtorin tarkastuksessa, hännät vaan heiluivat, eikä sirujen laittokaan aiheuttanut suurempia tunteita. Kaikki tarkastuksessan terveiksi todettiin, purennat ovat ok, pojilla on kivekset jo laskeutuneet paitsi Finnillä jolle nekin toivottavasti vielä ilmaantuvat. Kotimatka olikin sitten täysin hiljainen, juoksentelin kotimatkalla Söderkullan kaupassakin hakemassa pennuille jauhelihaa, lähtiessä ja tullessa ei takakontista kuulunut pihaustakaan, matkailijat nukkuivat sikeästi. Kotona sitten kyllä herättiin äkkiä pihalla temmeltämään, ja jännittävän reissupäivän jälkeen ruokakin maistui hirmuvauhtia. Jätimme tosin päiväruuan väliin sen varalta ettei kenellekään tule autossa huono olo, eikä kukaan ollutkaan edes kuolannut runsaammin. Reippaita reissailijoita siis. 

Kun nyt saatiin sirut nahan alle, saatiin sitten rekisteröintikin etenemään ja lähetettyä Kennelliittoon käsiteltäväksi. Ristiäiset pidettiin ja ristiäiskahvit juotiin jo keskiviikkona, virallisiksi nimikseen he saivat:

• DIRLIAN FANCY PANTS "Fonzie"
• DIRLIAN FINNISH PASSION "Flynn"
• DIRLIAN FLYING FINN "Finn"
• DIRLIAN FRONTSIDE OLLIE "Fredi"
• DIRLIAN FAITHFUL JOY "Felicia"
• DIRLIAN FOREST FLOWER "Flora" 

On aina jännää odotella ja hauska nähdä, millaisen "oikean" nimen he sitten saavat omissa kodeissaan. Viikon kuluttua ollaankin jo jännän äärellä, kun pikkuväki alkaa tehdä muuttoa omiin koteihinsa. 

Tasapaksua porukkaa

Nyt on sitten säiden suosiessa antauduttu ulkoilun iloihin, ja nautittu ulkoilusta jo pari kertaa päivässä aina ennen ruokailua. Kaikki tietävät kuinka nälkä ulkoilmassa tulee, ja se toimii samoin myös pieniin koiranpentuihin. Allaolevat kuvamateriaalit ovat eiliseltä, mutta tänään jo huideltiin pihalla sellaisella volyymillä ettei kuvaaja olisi välttämättä perässä pysynyt. Jos Fonzie taisi olla ensimmäinen rohkelikko joka meni saunan alle vähän tutustumaan paikkoihin, tänään sieltä sai jo huudella pois montaa muutakin vuoron perään. Se on ihan hauska pieni ääni, mikä tohkeissaan juoksevista koiranpennuista lähtee.  Taitaa ulkoilu olla mieluisaa, kun tänään ei porukkaa enää tarvinnut kantaa ovelle, vaan kun avasin portin ja huutelin, tuli sieltä melkein koko jengi samantien ovelle , olikohan se Felicia joka vähän eksyi ja piipitteli makuunhuoneessa viimeisenä. Takaisin sisälle heitä onkin sitten jo hankalampi saada, kun oven avaan säntää sisään ensin aikuisväestö ja hyvässä lykyssä pari pentuakin, muita saakin sitten huudella, ja aina ovea avatessa pitää varansa montako sieltä tulee paluupostissa pihalle. Plus ja miinuslasku on ihan hyvä tässä!

Ulkoilun jälkeen temmelletään sitten hetki eteisessä, sieltä löytyy kaikkea jännää kampetta kengistä kaikkeen muuhun. Pienet koirat ovat kutakuinkin samanlaisia kuin ihmislapsetkin, ne parhaat lelut ovat hyvin yksinkertaisia eivätkä leluja ensinkään. Edellinen pentue repi riemuissaan eteiseen unohtuneen vesisaavin sankaan kiinnitettyä kaulapantaa, pitäisi varmaan sama kaulapanta kiinnitellä johonkin että taas sitä saataisiin kiskoa...

Finn tykkää laatikkoleikeistä

Sitten syödään. Taustalta kuuluva mouruaminen on lähtöisin arvon mammakoirasta, joka ei suinkaan kaipaa portin taakse suljettujen junioreidensa luo, vaan kadehtii ja himoitsee näiden ruokaa! Olenkin jo ottanut huomioon sen ruokinnassa nämä luontaisedut, pentujen ylijäämäruuan syömisen, meijeritoiminnan alasajo voisi jo alkaa, tai on se jo alkanutkin, pihalla Misty kiemurteli kovasti kun yksi pojista olisi halunnut pikku picknickiä ulkoilmassa. Ei onnistunut ulkoruokailu ainakaan sillä kertaa, mutta kyllä Misty silti välillä käy pentujen luona tyhjennyksellä kun sille itselleen sopii. 

Syömisen jälkeen riittää yleensä aina energiaa vielä pikku painiotteluihin ja muuhun tärkeään. Siinä välillä sanomalehdet sinkoilevat kun pikkuväki pistää menemään. 

Tänään tuli täyteen 6 vkoa pentujen syntymästä, ja oli aika tehdä pikku punnitukset, kun matolääkkeen aikakin taas koitti. Nythän pennut ovat jo niin isoja, ettei mikään talousvaaka enää toimi puntarina, on pakko kopata kukin vuorollaan syliin ja hypätä henkilövaa'alle. En kyllä oikein ollut uskoa silmiäni, kun ko. mittaustapa näytti kaikille ihan precis samaa vaakalukemaa. Piti oikein tarkistaa, ja monta kertaa monella pennulla. Uskottava se oli. Olin ajatellut että edes pieniä eroja olisi, kun jotkut näyttävät vähän solakammilta kuin toiset, mutta ei kai sitten. 3,6kg väitti vaaka, ja sen mukaan sitten matolääkitsimme.  Tuosin on otettava huomioon ainakin100g mahdollinen virhemarginaali suuntaansa, mikä voi jo,aiheutua vaikka meidän vinoista lattioistakin tms. Mutta oli niin tai näin, hyvältä näyttää eikä suuria eroja tällä kertaa näytä syntyneen ja hyvin muutkin ovat saaneet kirittyä Floran ja Fonzien pienoisen etumatkan kiinni. Itse asiassa silmämäärisesti pyöreimmältä kaverilta näyttää minusta tällä hetkellä Finn, joka joskus aikoinaan taisi kuulua siihen pienimmäisten sakkiinkin. Niin ne tilanteet elävät. Ihania villejä palleroita ovat kaikki. Lopulta ne matolääkkeetkin saatiin jakoon, paitsi että Flynn ja Fonzie sanamukaisesti nukkuivat onnensa ohi ja säästyivät kammottavalta töhnältä tältä illalta, koska lääkkeen annostelija oli arvioinut kulutuksen jotenkin väärin ja tahna loppui kesken juhlien. Saattaa johtua siitäkin, ettei isompia tuubeja ole ollut apteekin hyllyssä koko tämän pentueen oloaikana eikä hölmö annostelija osaa laskea :D . Eli huomenna on lähdettävä asialle apteekkiin, että saadaan tuo uninen kaksikkokin madoteltua. 

Ruuan päälle peuhataan

Kun tulen kotiin, on tietysti ensimmäisenä ovella vastassa kaksikko Hippu&isomummi, seuraava toimenpide sen jälkeen kunhan ed. main ovat juosseet ulos on Mistyn vapauttaminen portin takaa pentuhuoneesta. Sitten siellä huoneessa ja vähintään heräileekin koko muu lauma, ja pikkuväki ensin tervehdyshaukahtelee. He ovat kai alkaneet jo vähän tottua että silloin pääsee pihalle temmeltämään, joten kun tänään oli märkää eikä lauma märistä ja mahd. kuraisista pikkuwaleseista oikein kiehtonut, taisi kuulua ensin hieman protestiääniä kun ulos ei päässytkään. No harmitus loppui äkkiä kun menin rohkeasti pikkupiraijoiden luolaan siivouspuuhiin, papereiden rullaus yms. kun on pentujen mielestä ihan parasta hommaa! Siinä unohtui harmi sisälläolosta, ja kunhan  vankila oli siistitty, jatkoi lauma painiaan. Välillä tarjoiltiin ruoka, ja peuhut jatkuivat vielä senkin jälkeen, kunnes riehujat sammuivat kuin saunakynttilät yksi toisensa jälkeen. No, minulla alkoi loma, joten jos säät suosivat, voidaan nyt sitten ulkoilla useammin koko komppanian kanssa. Syystyötkin ovat vielä tekemättä, mutta lienee turvallisinta tehdä ne pikkuväen nukkuessa, ties kuinka monta haravointiasiassistenttia muuten olisikaan.

Nyt elellään jo aikaa, ettei Misty tahdo enää olla pentuhuoneessa öisin. Jos sen sinne telkeää, se rämpyttää porttia kunnes vapaus koittaa. Mutta hyvinhän se menee näinkin, öisin sieltä kuuluu välillä jotain ääniä ja Misty siellä käynee, me muut vaan nukumme sikeästi. 

Vielä 1 pojista vailla omaa kotia

Vielä 1 urospennuista on vailla omaa kotia. Pennut täyttävät nyt tulevana sunnuntaina 6 vkoa ja ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa isänpäiväviikonlopun aikoihin.

Jos kiinnostuit, kerron mielelläni lisää, tiedustelut puh. 041 465 3993 tai dirliankennel ät gmail.com

Iltaruokaa odotellessa

Usein iltaisin vallitsee ensin villitys ja sitten hillitys ennen iltaruokaa, pienet torkutkin siinä voi vetäistä. Kun jo välillä pentuvankilasta kuuluu totinen painin ryske, on tmä vähän veltto ja auvoinen iltahetki sopiva ajankohta uskaltautua piikkihampaiden reviirille niutä silittelemään ja rapsuttelemaan je.  Tänään perässä tulivat myös Misty ja ikuisesti pennuille ehkä vähän mustasukkainen Hippu. Nätisti tuo mikälie tätikoira pentujen kanssa seurustelee ja pennut Hipun vinkkejä noudattavat, joten hyvä että pennuilla on Mistyn lisäksi joku muukin roolimalli. Kerttu on kerran erehtynyt hyppämään pentuvankilaan, silloin siellä oli ruokaa 😂. Selkeästi Kerttu on jo sitä mieltä että on noita pentuja jo nähty, muut hoitakoot, painun toisaalle luun syöntiin...

Finn

Fredi vierihoidossa

Felicia ja Fredi

Flynn vierihoidossa 😂? 

Flynn, Flora & Fredi

Ja kyllähän me tänään taas eilisen sadeillan aiheuttaman tauon jälkeen ulkoiltiin taas reippaasti...

Ulkoilupäivä

Tänään päätettiin ottaa ilo irti uutisten ja ennusteiden mukaisesta viimeisestä lämpimästä syyspäivästä ennen sadekauden ja talven tuloa. Töistä tultuani sitten kanniskelin pikkuväen pihalle Misty-mamman, isomummin ja sen jonkun minkälie tädinkaltaisen seuraksi.

Fonzie suuressa maailmassa

Ai sähän oot se yks kun käy meidän kotona pyörähtämässä ja hyppää äkkiä pois...

Flora ja Hippu

Mamma tarkistaa

Ihmetellään yhdessä

Piipertäjät pihalla

Pennut olivat kyllä tosi reippaita kaikki hetimmiten. Joku kävi välillä jaloissa turvassa, mutta uteliaisuus voitti, ja huimapäisimmät kävivät jo yksinään tai aikuisen perässä kauempanakin. Tällä kertaa ei kukaan ollut oven takana piipittämässä ulkoilmaan joutumisen kamaluutta, joskus siellä on ollut kokonainen kuoro. Kaikistahan on sitten myöhemmin hyvin riehakkaita ulkoilijoita kumminkin tullut kun ulkoilun ihanuuteen on totuttu, ja ulos on vaadittu äänekkäästi. Ihan ongelmaksi asti, selitä nyt kiljuvalle pentulaumalle että ei sinne ulos nyt mennä, kun sataa, ukkostaa ja salamoi...  Nytkin jos kelit heittäytyvät äärikamaliksi ja vettä tulee kuin saavista kaataen, pysyttelemme varmaan sisätiloissa, mutta jos yhtään säät suosivat jatketaan harjoittelua. Vanhempi koiraväestö pysytteli tiiviisti pentujen lähellä, ja varsinkin Hippu ja Kerttu olivat kovasti tohkeissaan kun pääsivät kunnolla pikkuisia tapaamaan. 

Varsin sekavaa videointia ensiulkoilusta, pennut taisivat viilettää eri suuntiin, joten tulos on mitä on. Ensimmäinen laukauskoekin tuli samalla sattumoisin tilaamatta ja pyytämättä, joku ampui jotakin ja suhteellisen lähellä. Ei aiheuttanut suuria tunteita tuo pamaus laumassa, kuunneltiin kyllä kiinnostuneena. 

Fredillä oli vielä toinenkin uutuus koettavana tänään ulkoilun jälkeen. Arvon nuorimies oli ilmeisesti päivällä nukahtanut kakkapapereiden päälle, joten turkkiin oli kuivahtanut kunnolla sitä itseään. Niinpä Fredi joutui pikku pesulle, ja pääsi suihkunraikkaana tapaamaan illan vieraita. 

Muuttopäivä taasen

Tänään oli taas aika muuttaa,  pentuvankila kävi taas perin ahtaaksi, ja ennenkaikkea siivoaminen alkoi olla aika kammottavaa hommaa parina viime aamuna. Kun innolla syödään, perästä kuuluu!

Väistötiloissa. Fredi on utelias. 

Muutto antoi taas monenlaista ihmettelyn aihetta. Nukkumapaikkoja on nyt enemmän kuin vaan paperit, nimittäin jostain syystä pennut ovat käyttäneet karvamattoa pissipaikkanaan ja nukkuneet mieluummin papereilla, tulisikohan tähän nyt korjausta, ja ainakin joku reipas oli jo käynyt vääntämässä tortut sinne minne niiden kaikkien päästöjen olisi toivottavaa tulla, eli rutirex-laatikkoon. 

Ikääkin joukkueella on jo 5 viikkoa. Jospa alkavalla viikolla säät suosisivat, lähinnä sateet loistaisivat iltaisin poissaolollaan, niin päästäisiin harjoittelemaan ulkoilua ja aloittamaan tutustuminen suuren maailman ihmeisiin. Hippu-joku tädinkaltainen on nyt vankilan laajennuttua ottanut harrastaakseen välillä pentujen luona vierailua. Näyttävät kummatkin, pennut ja Hippu, pitävän toisiaan erittäin kummallisina otuksina! Kerttu vanha viisas isomummi, on kiinnostunut ainoastaan pennuilta jääneen ruuan kohtalosta :D . 

Perjantain päiväleikit

Onpa ollut työn takana yrittää saada kaksi eilen kuvaamaani videonpätkää näkyviin, aina tulee jotain virheilmoituksia jne. Ei ainakaan kannata harkita vanhoilla päivillään tubettajaksi ryhtymistä! Toivottavasti taistelu youtubea vastaan nyt on tällä kertaa taas voitettu, kerrankin olisi tarjolla vähäsen actionia ja valoisampaa kuvaa.

Näin siis eilen, töistä tultuani, kakkauksen ammattilaisten aitauksen siivottuani ja asukkaat syötettyäni. Väki suoritti pikku päiväleikit ja uinahti sitten tyytyväisenä masut täynnä siivottuun vankilaansa. 

Pakoyrityksiä ja sisustusintoilua

Tänään tällaista taltioituna:

Finn on vapaudenkaipuun valtaama, vankilasta olisi väkisin päästävä pois, ja voidaankin aloittaa jo viralliset veikkaukset kuka on ensimmäinen matalan portin ylittäjä... Flora villitsee muut sisarukset sisustamaan vankilaa uuteen uskoon, ainoastaan kaikkein uneliain, Fonzie, säästyy tältä vankilan tuunaus villitykseltä...  Pikkuisen siellä painitaankin kunnes nukkumatti kutsuu melkein suorilta jaloilta.  

Pennut  ovat jo tosi seurankipeitä, kunhan menen vankilaa siivoamaan, on kimpussa heti koko lauma, uneliain saattaa etsiä nukkumispaikan juuri nilkkojeni päältä, tai sitten niihin nilkkoihin isketään hirveällä innolla neulanterävät piikkihampaat. Auts! Olen vähän akupunktiota harkinnutkin hoitomuotona kremppoihini, mutta nyt sitä saa näppärästi ja ilmaiseksi ihan kotioloissa! Välillä tulee jo karattua vauhdikkaasti ulos pentuvankilasta jos koko lauma sattuu olemaan nilkkojen neulaamis moodissa 😄! 

Kuvausyrityksiä

Tänään olin jo sen verran notkeampi kiitos lääkearsenaalin, että yritin päivänvalon aikaan saada vaanittua pentuja kameralla, mutta kas kummaa, heti kun sain itseni kohteeseen, pikkuväki lopettikin hauskan paininsa (jota piti taltioida) ja alkoi päivänokosille. Pari räpsyä tähän nyt kumminkin, ja meillä oli ainoan virkeän, Fredin kanssa oikein suloinen hellyyshetki.  Jatketaan kuvausyrityksiä taas toiste.

Kun uni voittaa

Laatuaikaa Fredin kanssa

(Ei minusta kyllä ikinä tule mitään bloggaajaa. Tuo videoitten lataus on ihan henkimaailman hommaa... Väliin ne saa suoraan, väliin se saa Youtuben kautta, välillämeivät löydy sieltä, mutta taas löytyi uusi variaatio! No pääasia, että (toivottavasti) näkyy!

Eilen muuten nautittiin taas matolääkkeet. Nautittiin on kyllä väärä sana, aika inhottavaa töhnötintä taisi olla, puistattelut olivat melkoiset ja Fredi sylki mokomat töhnät uloskin. Yök sentään. Arvon yhden random pennun punnittavaksi (kumartelut kun eivät edelleenkään ole lempipuuhaani), sattui olemaan Felicia lähimpänä ulottuvilla, ja sopivasti ollutkin aina sitä keskikastia. Neiti painoi himpan päälle 2kg, joten sen mukaan sitten kaikki muutkin lääkeannoksensa saivat. Hyvin tasapaksuilta näyttävät kaikki edelleen, joten eiköhän ihan oikein mennyt. 

2 pojista kotia vailla

Vielä 2 ihanista poikapennuistamme on vailla omaa rakastavaa kotia.

Jos kiinnostuit, annan mielelläni lisätietoja pennuista joten kysele lisää joko dirliankennel (ät) gmail.com tai puh. 041 465 3993. Vastaan/pystyn vastaamaan mieluiten puhelimitse ja iltaisin.

Pennut 4 vkoa

Niin se aika on taas riennellyt, pennut täyttivät jo 4 vkoa. Kauheasti on taas viikon aikana kasvettu ja kehitytty, leikeissä ja paineissa alkaa olle jo kunnolla yritystä, sen sai tuntua nahoissaan viimeksi uninen Fonzie joka sai vuoronperään molemmat siskonsa kimppuunsa. Ja joka kosti kokemansa viattomalla syömäpuuhissa vielä olevalle Fredi-veljelle. Iltapainit kestävätkin jo vähän pidempään. Pennuilla on myös käynyt ensimmäiset ”Viralliset Vieraat”, eli heidän tulevia perheitään pikkuväkeä tapaamassa ja aikuisväestöä rapsuttelemassa (kuuluu pakettiin, etenkin Misty on heti vaatimassa oman osuutensa).

Pennut siis voivat edelleen hyvin, mutta kasvattajaihminen on ollut hieman raihnainen, selkä alkoi vaihteeksi kiukutella lauantaina ja on tehnyt ihan normaaleista arkisista asioista haasteellisia ja/tai tuskallisia. Siitä johtuen virallinen viikkopunnitus tuntui liian haasteelliselta ja riskialttiilta kumarteluineen ja nosteluineen ja siksi päivän video on paitsi pimeähkö myös kuvakulmiltaan kummallinen. En vaan pystynyt taipumaan enempään. Huomenna on kuitenkin toisen matolääkekuurin aika, ja vähintään yksi pennuista on punnittava silloin. Eiköhän 2 kg mukaan ole tällä krt lääketahnaa annosteltava.

Pienet piikkihampaat

Teräviä hampaita viimeksi "kaipailin", ja kertoilin Floran vinkaisusta kun siskonsa retuutti hännästä. Sainpa itsekin vielä samana iltana tuta sukassani että ne ovat jo täällä, pienenpienet naskalipampaat. Vielä ei tosin tarvinnut kiljaista tuskasta ja suorittaa nopeaa pakoa pentuvankilasta pikkutermiittien armoilta, mutta todettava oli että taashan ne pääsivät yllättämään, nuo terä-aseet tulollaan.

No, hampaat ovat kätevät myös ruokaillessa, pennut syövät nyt myös kiinteää ruokaa, vauvapurkkimössöstä on hivuteltu erilailla maustettujen kuivamuona-aterioiden maailmaan. Hyvin tuntuu maistuvan, ja aperitiiviksi tai jälkiruuaksi voi sitten hörppäistä vähän maitobaarin antimia. Misty syö nyt hieman vähemmän, onkohan sillä jo jonkinlainen maitobaarin alasajo aluillaan. Maitoa tuntuu kyllä silti hyvin tulevan, isot pennut vain imevät emon tehokkaammin ja nopeammin tyhjäksi. Muistakaa ne naskalihampaat,  Misty näyttää jo nyt välillä siltä että ”voihan...”

Pikku possut puurolla

Tuli aika aloitella kiinteän ruuan syömistä, kuppiin laitettiin pikkupentujen ensiruokaa (säilykepurkista) ja tiistai-iltana siis ensimmäiset maistiaiset maisteltiin. Voi veljet, ja siskot, että se olikin hyvää. Maiskutus on melkoinen kun perheen nuoriso ruokailee, siisteissä ruokailutavoissakin on kyllä vielä kovasti petrattavaa.

Voi maiskutus! Käytöstavoissa on vielä opiskeltavaa, etenkin Finnillä ja Flynnillä.

Syönnin jälkeen voikin vähän ihmetellä mitä seuraavaksi. Suvaitsisiko maitobaari saapua pentuvankilaan jälkiruokaa tarjoilemaan, vai pitäisikö vaan tyytyä painiin jonkun sisaruksen kanssa vai nukkuisiko jo samantien sapuskasta tainnutettuna. Alkaa noissa paineissakin jo olla kunnon otetta, illalla Felicia kiskoi jo siskoaan hännästä niin että Floralta pääsi jo pieni vinkaus. Hampaita, ja lisää ääniefektejä odotellessa siis. 

Masut täys...

Koska nyt sitten syöpötellään urakalla, tulikin sitten taas aihetta kiireellisesti laajentaa pentuvankilaa.  Pikkuiset ovat hyvin oppineet, että kakka-asiat varsinkin hoidetaan vankilassa sanomalehden päälle. Sanomalehtinurkkausta täytyy vain nyt laajentaa... Ehkei vielä ihan täysmittaista häkkiä laiteta vieläkään vaikka vauhtia tuntuu olevan, ihmetellään taas viikon päästä sen laajentamistarvetta ja vauhdin kiihtymistä :D . Joskus reilun viikon päästä voitaisi jo mennä haistelemaan ulkoilmaakin, tuo vouhoteltu lokakuun lämpöaalto sopisi meille oikein hyvin, toivottavasti on lämmintä ja varsinkin kuivaa vielä pitkään!

Isomummi valvoo, mamma ja sukulaistäti viihtyvät ulkona hienossa säässä. Punkeromummeli ei onneksi himoitse nuorison ruokia, mutta mielenkiintoisia seurattavia ovat muuten. Kauempaa, tuumii vanha ja viisas! 

Pennut 3 vkoa

Aika menee nopsaan, pennut täyttävät tänään jo 3 viikkoa. Pentulaatikossa on ajoittain jo käynnissä ankarat joskin hyvin kömpelöt, hellät ja äänettömät painit (niitä hampaita odotellessa...) ja kammarikuorokin on ollut vähän hiljaisemmalla päällä, ilmeisesti oma ääni ei ole enää niin ihmeellinen asia. Maanantaina nautiskeltiin ensimmäisen kerran matolääkettä ja viikommalla koko jengi kävi ensimmäisen kerran tassukyyrissä. Ensimmäisessä aallossa hoidettiin puolitoista tyttöpentua, Flora pisti niin perin pontevasti vastaan että tassuhoitolan virkailija luovutti sillä erää ja päätti etsiä paremmat saksetkin, sitten myöhemmin jatkettiin kynsien parissa, nyt Florakin malttoi ja pojiltakin saatiin kynnet lyhennettyä, pitkiksi olivatkin jo ehtineet. Alkavan viikon uusia eteen tulevia asioita tulee olemaan ainakin kiinteään ruokaan tutustuminen ja sivistyneiden ruokailutapojen opettelu. Varmaan pentuvankilaakin pitää pikapuoliin laajentaa. Nykyisin osan vankilan lattiaa peittävät sanomalehdet, ja siistit pienet pennelit pääsääntöisesti sinne taapertavatkin pisuille, silloin kun Misty-mamman puhtaanapitopalvelu ei ole saapuvilla.

Juuri ennen päiväunia

Kasvettukin taas on. Kärjessä huitelee tottakai pullea Flora-neiti, puolitoistakiloa mennee rikki ylihuomenna. Nyt alkaa mittauksissa olla jo isompi virhemarginaali, irtokarkkilaatikkokin on jo vähän turhan pieni pentujen punnitsemiseen ja vaaka keikkuu kun pennut eivät pysy aloillaan. Erot näyttävät pysyneen suht samoina viime viikosta, eli kaikki ovat syöneet ja kasvaneet suurinpiirtein samaan tahtiin. Häntäpäässä on hämmennystä sen verran, että viimeviikon pikkukaksikossa ollut Finn on ansainnut Viikon baarikärpänen tittelin suurimmalla painonnousulla, ja "pikkukaksikkoon" kuuluvat tällä haavaa veljekset  Flynn ja Fredi.  Mielenkiinnolla odottaen mitä kiinteään ruokaan siirtyminen näihin painontarkkailuihin aiheuttaa, kaventuuko tuo reilun 150g ero vai popsiiko joku itsensä ihan omille lukemilleen.  

Tuvassa hiljaisuus

Protestilauluja

Eilen oli Suuri Muuttopäivä. Ja oli jo korkea aikakin, yöllä heräsin pennun piipitykseen ja pakkohan oli mennä katsomaan mitä pentuhuoneessa on meneillään yöllä kolmelta. Yksinäinen seikkailija löytyi keskilattialta, liekö noussut reunalle tähystämään ja tippunut, tai sitten saanut kyytiä sitkeästi maitobaarissa roikkuessaan. Unenpöpperössä ja hämärässä en tullut katsoneeksi kuka se oli, mutta antoi aiheen alkaa muuttaa pentuja pikimmiten pentulaatikosta pentuvankilan asukkaiksi. Hieman jännitti työpäivän päätyttyä kotiintulo, mutta onneksi kaikki olivat pysyneet vielä sen päivän laatikossa. Illalla sitten ryhdyttiin toimiin, vauvala lähti varastoon, ja pennut saivat ensi alkuun pienen vankilan tutustuttavaksi, vauhtihan kyllä kiihtyy päivä päivältä sitä vauhtia, että veikkailisin ettei kestä kauankaan kun vankilaa saadaan laajentaa. Pennut taapertavat jo kohtalaisen vakaasti, kellahduksia ei enää kovin paljon satu, ja kaikkia uusia tärkeitä perustaitojakin on kovasti opittu, esim. kuinka rapsutella omaa korvaa ja kuinka kiskoa kaveria korvasta. No vielä ei ole hampaita ja ote on hellä, kaveri ei vielä huuda tuskasta...

Ruokailua odotellessa

 Tämä pentue tuntuu myös olevan ehkä musikaalisin ikinä (tai sitten aika kultaa muistot). Ennen ruokaa herättyä lauleskellaan haikeita veisuja maitobaariin pääsyä odotellessa, ja sitten jos maitobaari poistuu ennen aikojaan, laulellaan kantaaottavia prostestilauluja ihan tosissaan, ulvotaan oikein. Ilmeisen tarttuva melodia, kun päivän solisti aloittaa, muu kuoro yhtyy. Absoluuttisen sävelkorvan omaavalla musiikkihenkilöllä saattaisi olla kuoron esityksia kuunnellessa tukalaa, ruostunut sarana ja kuuluisa ammuvainaan nuotti tuosta tulee ainakin tällaiselle epämusikaalisemmallekin kuulijalle mieleen. Aikamoisen poikkitaiteellinen esitys!

Kaarenkylän kammarikuoro hieman huilaa ennen seuraavaa konserttiaan

Painiskellaan ja piipitellään

Pentulaatikossa alkaa olla vähän enemmän jo katseltavaa kuin pelkkää syömistä ja nukkumista. Innokkaimmat ja uteliaimmat, tai sitten nälkäisimmät ja seurankipeimmät, kiipeävät jo reunalle katselemaan maailmaa laajemmalti kuin laitoihin asti. Lienee siis pikapuoliin aika laittaa pesueelle hiukan enemmän tilaa tepasteltavaksi. Hyvinhyvin vähän aikaahan nuo taapertelut ja painit kestävät vielä, tämän allaolevan näytteen sain kuvatuksi pentujen herättyä kun Misty oli iltaulkoilulla ja pikkuväki alkoi olla sitä mieltä, että maitobaarin ilmaantumisessa on vakavia viivästymisiä ja piipitys oli sen mukainen. Siinä samalla saattoi kyllä ottaa ajanvietteeksi vähän mittaa veljestä tai siskosta ja kokeilla saisiko sen kellistettyä kumoon. Ja saapuihan se maitobaarikin sitten pikapikaa pihalta, ja pääsyiin taas maiskuttelemaan makeaa maitoa. Ja jos nyt ei käy niin että sammutaan baariin, niin sitten jaksetaan raahautua vähän baarin viereen nukkumaan. Vahvaa ja voimakkaasti väsyttävää ainetta se mamman maito!

Painitaan ja riehutaan :D  kun iltapalaa ei vaan kuulu vaikka kuinka huutelee

Tulihan se maitobaari vihdoin sieltä!

Huolto pelaa...

Pennut 2 viikkoa

Tänään tulee siis 2 viikkoa täyteen pentujen syntymästä, niin se aika rientää! Ihanaa aikaa, kun pikkuiset tuntuvat vaan kasvavan silmissä ja ovat kylläisiä ja tyytyväisiä ja Misty-mamma hoitelee kaiken hyvin ja huolella. Kasvattajan ei tässä kohtaa vielä tarvitse kauheasti vaivaa nähdä, kunhan vähän siivoilee laatikkoa, vaihtelee alustoja ja kantaa rouvakoiralle ruokaa että maidontulo jatkuu, ja etupäässä siis ihailee pentuja ja Mistyn toimivaa ruoka-ja puhtaanapitopalvelua.  No, kiinteään ruokaan siirryttäessä pääsee sitten kasvattajakin taas ihan kunnolla pentulandian siivoamisen makuun, nautitaan siis vielä niin kauan kun vielä voidaan :D.

Veikkailin että vähintään 2 pentua ylittää yhden kilon rajapyykin 2 vkoa täyttäessään, ja oikeassahan olin. Flora & Fonzie menivät yli, toiset jäivät vielä alle ja "pikkupojat" Fredi ja Finn tulevat samaa tahtia toisessa päässä. Näyttää siltä, että pennut kasvavat kaikki nyt suht tasaista tahtia, grammamääräinen painonlisäys on hyvin tasainen, mutta isoimpien pentujen silloin alussa saama pienenpieni kaula muihin säilyy tällä menolla ainakin siihen asti kunnes aletaan ahmia kiinteää ruokaa, ja mitä sitten tapahtuu, jää vielä nähtäväksi :) .

Silmät siis aukesivat, ja pennut liikkuvat jo hyvin määrätietoisesti heti suoraan maitobaariin kunhan se suvaitsee paikalle saapua. Ylimääräinen pyöriminen ja piipitys on jäänyt pois, paljonhan se varmaan helpottaa kun näkee mihin se mamma baarinsa parkkeeraa. Tänään videoin puolipökerryksessä ruuan jäljiltä olevia pentuja, ja onnistuin taltioimaan Floran ensimmäiset kurkisteluyritykset laatikon laidan yli. Taustalta kuuluvat äänet ovat lähtöisin Kerttu-mummelista joka muiden ollessa ulkona tykkää haistella pentuhuoneen hajuja.

Nukkumaanmenoaika

Vaikka silmät ovat nyt auenneet, on pentujen elämä vielä ihan syömis- ja nukkumispainotteista. Mistyn maitobaari taitaa jo löytyä vähän helpommin, mutta eipä niillä "uusilla" silmillä ihan vielä kauheasti ympärille katsella. Nopeamminkin sinne maitohanojen äärelle kiiruhdetaan päivä päivältä. Siinä ei oikein ehdi kissaakaan sanoa kun Misty loikkaa laatikkoon ja samantien on iso viuhka pentuja helmoissa ruokailemassa. Maitobaarista tultua katsellaan sopiva paikka kavereitten keskeltä ja taas nukutaan, seuraavaan ruokailuun.

Vähän aikaa sentään pitää maata masu pullollaan ja maiskutella ennen unen tuloa...

Viimeksi punnitsin koko lauman tiistaina, ja kun tänään taas sen tein, oli ihanaa huomata kuinka tasaista vauhtia edelleen kaikki kasvavat. Flora tyttönen menee kyllä menojaan ihan omilla lukemillaan ja Fonzie vähän yrittää peesata, ja muu sakki tulee sitten perässä. Tässä välissä kaikkien painot olivat nousseet 200-245g. Tällä hetkellä pienimmän titteliä pitää hallussaan Finn, koska Fredi oli nyt varsin kunnostautunut baarielämässä, ja vastasikin suurimmasta painonkertymästä, jopa Flora-sisko jäi hopealle! Sunnuntaina pennut täyttävät jo 2 vkoa, ja alkaa olla selvää että ainakin 2 suurinta ylittävät silloin jo 1 kg rajan ja kuinka moni muu jää sitten nähtäväksi. Ihanaa on kyllä noita punnituksia tehdä, kun ei tarvitse olla sydän huolesta syrjällään siitä ovatko painot yhtään nousseet kuten joskus taannoin.  Pullukkaiset kasvavat ja syövät hyvin, Misty-mamma syö hyvin sekoittelemiani ruokamössöjä ja maitoa tuntuu riittävän, tyytyväiset pennut pyllähtävät baarista massut pullollaan maiskutellen pötköttelemään, eipä ole juuri ihanampaa näkyä ja ääntä...

Kuka kukin on. (Toivottavasti oikein... vaikka heitä paljon onkin tietysti ihaltu ja  katseltu, välillä silti sekoaa jos tuntomerkit ovat piilossa). 

Tirkistellään

 Pennut ovat tänään 10 vrk ikäisiä, ja tuntuu että ne kasvavat jo pelkästään työpäivän aikanakin jo. Neliveto alkaa olla jo nopeaa, ja lisäksi yritykset pysyä pidempään 4:llä jalalla ovat alkaneet ja edistystähän alkaa vähitellen tapahtua siinäkin. Katselin jo eilen kun seurailin laatikossa syömään kiiruhtavia pentuja, että ihan kuin silmät alkaisivat raottua. Tänään sitten töistä tultua ei epäilystäkään, ensimmäisenä maailmaa katselee ilmeisesti Flora-pullukka, mutta kyllä muutamalla muullakin oli toinen silmä hiukan jo sirrillään yms. Eiköhän tässä loppuviikosta ole silmät auki jo kaikilla.

Uni-muodostelmat vaihtelevat

Rentoa sakkia

Etupäässähän laatikossa edelleen nukutaan sikeästi, ajallisesti ehdottomasti eniten, ja silloin kun valveilla ollaan, aika käytetään tehokkaasti syömiseen. Vielä ei aikaa haaskata turhuuksiin, vaan syönnin jälkeen tulee aina uni heti. Kovin tyytyväisiä pentuja nämä kyllä ovat, Mistyltä tulee hyvin maitoa, ja kun mamma lähtee laatikosta, ryhtyvät juniorit kiltisti nukkumaan. Kun olen kotona, haluaa Misty olla meidän muiden kanssa seurustelemassa silloin kun babyt nukkuvat, kun laatikosta kuuluu jotain äännähdyksiä tai alkaa olla aika siirtää maitobaari taas pentulaatikkoon, seisoo se portilla ja viestii eleillään että huoneeseen olisi nyt taas päästävä. Yön se viettää pentujen kanssa, ja vakioksi on muodostunut että melkein joka yö rouva haluaa pihalle asioimaan n.  klo 2 maissa. Ihmekös jos tuon ruokamäärän syötyä tulee yöllä vessahätä! Muuten huoneesta ei öisin juurikaan kuulu ääniä joihin heräisi, joskus joku rassu huutaa kun ei hetipaikalla löydä maitobaariin yösyöpöttelemään. 

Felicia ja Fonzie

Punnituksissa on heittäydytty ensimmäisen viikon vakaiden lukemien jälkeen jo vähän laiskemmiksi, enkä joka päivä viitsi kiusata kaikkia pentuja punnitsemisella. Kaikki kumminkin näyttävät pulleilta ja pyöreiltä, pentue kooltaan tasailta, eikä kukaan pistä kasamuodostelmsta silmään. Tänään punnitsin vielä sillä hetkellä hereillä olon perusteella kolmikon Fredi, Flora ja Fonzie. Kahden vrk:n painonnousu oli kaikilla kolmella grammamääräisesti suurinpiirtein sama! Oikein hyvältä siis näyttää! 

Flora-pullukka

Pennut 1 vkoa

Korillinen koiranpentuja. Kassi jäi laatikon siivouksen väistötilana liian pieneksi, sienikori käyttöön siis... Ensi viikolla sekin on varmasti jo liian pieni. 

On se kummallista miten aika kuluu, Mistyn ja Jimin pikkuiset ovat jo viikon ikäisiä pikkumarsuja. Kauheastihan tässä ensimmäisen viikon aika ei ole uusia asioita vielä opittu tai eteen tullut, korkeintaan etuilua maitobaarin jonossa tai noita kummallisia väistötiloja kun kasvattaja vaihtaa alusia ja siivoa kotilaatikkoa. Mutta lähinnä syödään ja nukutaan, vuorokauden ympäri. 

Tyylinäyte nukkumismuodostelmista

Tänään oli aika tehdä tilinpäätös kuutosten viikon kasvuvauhdista. Ja tosi hyvältähän se näyttää, kaikki ovat lihoneet syntymästään yli 200g vaikka pari ensimmäistä päivää ei Mistyltä vielä ihan kunnolla maitoa tullutkaan. Isoimmat punkerot,  Flora ja Fonzie jopa yli 300g. Kun nyt verrataan vaikka pariin edelliseen pentueeseen, joiden starteissa sattui vähän tavallista enemmän hämminkiä, voidaan todeta että F-pennuista joka ikinen iikka painaa rutkasti enemmän edeltäjiään tässä vaiheessa. Onkin ihanaa (tässä vaiheessa koputan päätäni ja kaikkia muita saatavilla olevia puupintoja) että laatikossa syö ja nukkaua tuhistaa ihan "tavallinen" pullea ja tyytyväinen pentue. Ihan kivoja ja isoja koiriahan kaikista edellämainituista kasvoi, mutta se stressi ja huoli ei hevillä unohdu! 

Pullukka puntarissa. Taitaa mennä mitta-astiakin pian vaihtoon, Fonzie juuri ja juuri vielä mahtuu...

Taas oli vrk:n aikana makoisaa maitoa ryystetty niin että painot olivat nousseet 31-55g. Kuvio näyttää pysyvän nyt aika samana päivästä toiseen, kaksi isointa ahmattia on saanut vedettyä vähän yli-vähän vajaan 100g kaulan seuraaviin. Pikkupojat Fredi ja Finn kasvavat ihan omaa hyvää vauhtiaan, Flynn ja Felicia sijoittuvat sitten 10-20g päähän heistä. Ehkä tämän ihan jokapäiväisen painojen vahtaamisen voi jo pian lopettaa! 

Kauhea nälkä jo olisi, mutta Misty on sitä mieltä että puhtaus on puoli ruokaa, ja lapset saavat odotella maitoannostaan niin kauan että mamma hoitaa hygienian.

Saatiinhan se perhe rivissä ja ruodussa ja sovussa syömään

Pulleroiset palleroiset kasvavat

Huomenna tulee pennuilla 1 viikon ikä täyteen, ja silloin täytyy yrittää olla valoisaan aikaan liikkeella että saan parempia kuvia pesueesta. Pentu/makuuhuoneemme on matala ja hämärä, eikä keinovalo oikein tahdo riittää. Tänään riitti kaikenlaista touhua, joten valoisa aika mennä hujahti salakavalasti ohi. 

Tänään tehtiin taas punnituksia, ja jännitti kovasti että kuinkahan moni niistä eilen vielä alle puolikiloisista siirtyy jo 500g paremmalle puolelle Fonzien ja Floran kintereille. Ahkerasti oli taas maitobaarissa notkuttu, kaikki pennut olivat lihoneet eilisestä 50-70g.  Ainoa jolta jäi rajapyykki vielä ylittämättä, oli Fredi, kun taas Finn joka eilisessa tarkkailussa oli saanut tai syönyt vähiten, sai nyt kunnian olla päivän "käyräkunkku" 70g painonnousullaan. 

Pitäisi saada nuo sisarukset kiinni... Muut jo kellahti syötyään nukkumaan, mutta Fredi ahkeroi baarissa edelleen...

Se on salaisuus...🎵🎶

Meinaatko että saan tulla?

Taisin kertoa jo aiemmin yhteisestä salaisuudesta joka meillä on Kerttu-(iso)mummin kanssa. Kun Misty ja Hippu menevät vauhdilla pihalle, jää mummeli hengailemaan eteiseen koska tietää että joskus silloin saattaa lykästää, ja pääsee katsomaan pikkuväkeä. Ihan aina se ei edes usko hyvää tuuriaan...

Näköjään kaikki hyvin, ne nukkuvat

Kerrottakoon että sellaistakin on sattunut, Mistyn viipyillessä pitkään itsekseen pihalla, että se itsensä supernannyksi kuvitteleva pääsi myös kurkistamaan pentulaatikkoon. Kun nuo ihmetyksen aiheet oli viimein nähty, on Hippu ollutkin vähemmän kiinnostunut pentuhuoneen elämästä, vaikka kyllähän sitä välillä harmittaa kun siellä istuskelen pentuja katselemassa eikä sinne pääse mukaan.

Aika yksitoikkoistahan elämä pentulaatikossa vielä on. Siellä joko syödään tai nukutaan erilaisissa muodostelmissa. Maitobaarin paikalle saapuminen aiheuttaa kovan kuhinan ja siinä sitten ei tiedetä mihin suuntaan lähteä. Onneksi sinne baariin aina kumminkin löydetään, mitä nyt yksi poikaressu oli niin eksyksissä viime yönä että herätti huudollaan koko talon. Baari oli lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Imuvoimakin todistettavasti toimii, tänään kun tuli kauppareissultani oli laatikossa vain 5 pentua, Fredi-pikkuinen nukkui kerällä umpikujassa laatikon ja aitauksen välissä. Lienee Mistylle tullut joku äkkilähtö ikkunaan tms, ja Fredi on sitkeästi roikkunut kyydissä laatikon laidan ylitse. Toivottavasti tämä oli nyt ensimmäinen ja viimeinen kerta tällä kertaa. 

Pikku unikeot kasvavat tasaista vauhtia edelleen. Tämän päivän mittauksissa erottui 3 samanlaista pariskuntaa. On jo puolen kilon rajan ylittäneet ja n. 50g erolla muista karkuun rynnistänyt kaksikko Flora ja Fonzie, sitten on keskisarjalainen kaksikko Flynn ja Felicia ja sitten vielä "pienimmäiset" eli Fredi ja Finn. Mainittakoon että näiden kahden vm.  kaksikon erot toisiinsa ovat n. 10-15g, eli aika olemattomasti ja ehkä jo seuraavalla kerralla tilanne voi taas olla ihan toinen. 

Maitohanat aukesivat!

Aamulla hieraisin silmiäni, pennut näyttivät niin pyöreiltä ja palleroisilta yön jälkeen. Mistyn meijeritoiminta on siis nyt alkanut kunnolla, pienen odottelun jälkeen. Pennutkin vaikuttavat tyytyväisemmiltä ja nukkuvat pidempiä päiväunia. Syöväthän ne yölläkin, mutta ilmeisen hiljaa. En tiedä onko ”herkkumössöillä” osuutta maitoasiassa, mutta ainakin ne Mistylle maistuvat joten jatkamme sillä tiellä. Pääasia että maitobaari toimii nyt niinkuin pitää.

Pikkumarsut päiväunilla

Päivän punnituksessa olikin jännät paikat, ja ihanastihan painot olivat nousseet sitten eilisen. Päivän baarikärpänen titteli menee kyllä ilman muuta Fredille, joka eilen vielä oli selkeästi pienin. Nyt Fredi on vetäissyt kunnolla hyvää ja ravitsevaa maitoa massuunsa, lihonut vrk:ssa 70g ja kiilannut itsensä samaan tasapaksujen sisarusten kerhoon Finnin, Flynnin ja Felician kanssa. Tasapaksujen kerhossa painot vaihtelevat 371-383g välillä, ja baarielämää ahkerasti viettänyt Fredi on muuten tasapaksuista toisiksi painavin, aika huima kiri pikkupojalla!  Punkerokastiin kuuluvat sitten Fonzie ja Flora, tytönpullukka on ensimmäinen joka rikkoi 400g rajapyykin ja ihan parista grammasta se jäi veljelläkin kiinni. Jännä noita painoja on seurailla, kuka aina kulloinkin on ollut eniten baarissa ahkeroimassa ja kuka on nukkunut onnensa ohi. Kaikkinensa tosi tasaista vauhtiahan he nyt näyttävän kasvaneen, toivottavasti sama tahti jatkuu.

Lopuksi pari unikuvaa lisää, näköjään videon lataus taas vaihteeksi tökkii.

Pullean Floran päällä on hyvä nukkua, hyötykäyttäjina Fredi ja Felicia

Nöpönenää nukuttaa